Tänään käytiin Linnanmäellä kavereiden kera. Ilma oli kaunis ja meininki hyvä, ja laitteissa käymisen lisäksi tuli tutustuttua melko kattavasti puiston pelihallien flipperitarjontaan.
Olin iloinen huomatessani että Williamsin WPC-ajan koneita oli mukavasti edustettuna. Mukana oli myös pari Sternin ja Segan konetta, mutta niistä en oikeastaan piitannut. Eurot upposivat Williamseihin paitsi siksi että niistä pidän, myös siksi että niissä pelit olivat puolet muita halvempia.
Eipä olisi uskonut että joskus tuosta pelien edullisuudestakin voisi tulla ongelma, mutta nyt niin oli. Rahapussissa oli jäljellä vain 2 euron kolikoita, joilla jokaisella sai neljä peliä. Ongelma tämä oli siinä mielessä, että ihan kaikilla tänään kokeilluilla koneilla en olisi ehkä niin montaa peliä halunnut ottaa.
Otetaan esimerkiksi Junk Yard. Se oli aseteltu päin mäntyä ja oli todella paljon kallellaan oikealle, mikä teki siitä aika "mielenkiintoisen" pelata. Fish Tales ei jaksanut kiinnostaa kahta peliä kauempaa, joten annoin kaverin pelata ne toiset kaksi peliä. Epäilemättä nämäkin koneet olisivat olleet mukavampia pelattavia huollettuina ja oikein aseteltuina.
Löytyi sieltä kuitenkin ne omat suosikit, tai pikemminkin suosikki. Attack from Mars on uskomaton. Okei, tämäkin kone oli enemmän tai vähemmän huollon tarpeessa, mutta jo tuollaisenaan se tarjosi hauskaa koko rahan edestä. Tiesin, että se on mainio ja arvostettu kone, mutta nettivideoiden perusteella en osannut odottaa, että itse asiassa pitäisinkin siitä, ja vieläpä näin paljon. Toivelistalle? Todellakin.
Varmaankin tämä on hyvä osoitus siitä, miten tärkeää flipperin pelaaminen on ennen sellaisen hankkimista. Pelisessiot voivat joko vahvistaa ennakkoon muodostetun käsityksen, tai sitten muuttaa sen kokonaan, kuten nyt kävi.
