Road Show - huoltopäiväkirja, osa 10

Tämänkertainen merkintä on välikatsaus lähinnä noihin edellisessä merkinnässä mainittuihin pikkuongelmiin.

Redin silmät avaavasta kelasta oli tosiaan taas käämilanka irronnut korvakkeestaan, kuten oletinkin. Jo melkein rutiinilla mekanismi irtosi koneesta ja varmistettua teoriani yleismittarilla (ja selvitettyäni ensin, kummasta päästä lanka oli irti – silmällä sitä ei nähnyt), juotin langan takaisin paikalleen. Mekanismin asennus koneeseen, ja silmät ovat toimineet taas hienosti.

Seuraavaksi oli aika lähteä metsästämään takaseinän vilkkuvalokaksikon kuolinsyytä. Linkkiosiosta löytyvästä WPC-korjausoppaasta löytyi mainio proseduuri kela- ja flasherivikojen systemaattiseen ratkaisuun, ja sitä seuraamalla pääsinkin jo pitkälle.

Viimeksi olin mitannut flasherin kannoista (ja maasta), että niihin tulee tosiaan ihan asiaan kuuluva 24 voltin jännite molempiin. Seuraava vaihe oli tarkistaa hyppykaapelin avulla, onko itse kannoissa toimivat kontaktit ja ovatko lamput ehjiä (ovat ihan uusia, joten niitä en kyllä epäillyt). Flippereissä driverkortit toimivat siten, että keloilla ja lampuilla on aina ja jatkuvasti käyttöjännite, ja transistori avaa virralle pääsyn maahan, jolloin kela vetää tai valo välähtää. Tämän takia näitä laitteita on helppo testata: hyppykaapelin toinen pää kiinnitetään johonkin maadoitettuun pisteeseen koneen sisällä (kabinettia kiertää maadoituslanka, jota voi käyttää), ja toisella päällä kosketetaan kelan tai flasherin miinusnapaa. Tässä testissä flasherit välähtivät kuten kuuluikin, joten nyt on selvitetty se, että vika ei ole kannoissa tai lampuissa ensinkään. Oikeastaan se oli selvää jo mittauksessa: jännite näkyi sekä kantojen plus- ettämiinuspuolella, mitä ei olisi tapahtunut jos kanta tai lamppu olisi ollut rikki. Mutta tulihan kokeiltua.

Nyt lähdettiin siis suuntaamaan kohti driverkorttia yleismittarin kanssa. Flasherin ohjainliittimen paikallistin backboxin oikeassa yläkulmassa olevaan pieneen lisädriverkorttiin. Tämä kortti löytyy koneesta, jos varsinaisella driverkortilla ei riitä ulostulot kaikkien laitteiden ohjaamiseen. Tästä aiheutui pieni helpotuksen tunne, koska lisädriverkortti on pieni, siinä on vain muutama liitin ja se on siis helppo irrottaa koneesta tarvittaessa korjausta varten.

Lisädriverkortti näkyy kuvassa oikealla, punaisen tekstin alapuolella. Flasherin ohjainliitin on sen oikeassa yläkulmassa, ja Q14-transistori sen vieressä.

Jännitteen mittaus suoraan liittimestä. Tällä varmistuu, että johto ei ole poikki jostain liittimen ja flasherin väliltä. Jep, 24 volttia täälläkin. Vika on siis jossain driverkortilla. Seuraava vaihe oli tarkistaa, pelaako yhteys TIP102-tyypin ohjaintransistorille asti, kytkentäkaaviossa Q14 (hämmennyin ensin tästä, koska varsinaisella driverkortilla Q14 on yksi yleisvalaistuksen triaceista, enkä vielä tiennyt, että koneessa on toinenkin driverkortti). Testaaminen käy helposti liittämällä hyppykaapeli taas maahan, ja koskettamalla sen toisella päällä transistorin metallilevyä. Jos valot välähtävät, yhteys on kunnossa – ja näin myös kävi. WPC-korjausoppaassa sanotaan, että tämä testi ei sovellu muuntyyppisille transistoreille, joten ei edes kokeilla.

Tässä asti ollaan siis. Nyt on tarkoitus irrottaa lisädriverkortti koneesta ja testata tuo Q14 ohjeen mukaan. Veikkaan vahvasti, että siinä on ketjun kuollut osa. Vaihtaminen ei onneksi vaikuta kovin haasteelliselta.

Bobin matkamuistobunkkerin kytkimien ailahteluun ja bonuskerroinvalokortin kontaktiongelmiin täytyy palata myöhemmin. Kytkimet ovat kyllä tähänastisissa lukuisissa peleissä toimineet kuten pitääkin, mutta valot reistaavat huolellisesti. Ensin on syötävä ja sulateltava kinkut, ja mikäs sen parempaa sulatteluaktiviteettia kuin flipperin pelaaminen.

Hyvää joulua!

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 9

Laitoin sitten koneen kerralla läjään, ainakin mitä korjauspäiväkirjamerkintöihin tulee. Onhan tässä muutama päivä välissä edellisestä kerrasta, ja joka päivä koneen kimpussa on kulunut tunteja.

Kentän vahaus oli tosiaan seuraavana vuorossa, ja se meni ilman suurempia fanfaareja. Vahauksen jälkeen en kuitenkaan aloittanut kasaamaan mailamekanismeja koska ruuvilukitetta ei ollut, vaan laitoin tässä vaiheessa Redin ja Tedin mekanismit paikalleen ja aloitin tutkimalla kentän vasemman puolen yleisvalaistusta, kanta kerrallaan. Mittasin jokaisen kannan erikseen, etteivät ne olleet oikosulussa, ja koko ketju läpäisi tarkastuksen puhtain paperein (myöskään myöhemmin, kun koneessa oli kaikki lamput ja virrat päällä, ei ongelmia esiintynyt – sulake ei enää pala).

Aloin siis ripottelemaan lamppuja kentälle. En ollut osannut aavistaa, kuinka paljon näitä kierrettävillä kannoilla varustettuja lamppuja koneen yleisvalaistuksessa on, joten olin tilannut niitä liian vähän. Onneksi vanhoja lamppuja oli riittämiin ehjiä, joten ongelmia ei ollut. Puhdistin samalla kaikki muutkin koneessa olevat lamput kentän alta. Suurin osa lampuista siellä on piirikorteilla, jotka voi irrottaa, joten näin tein, ja nekin olivat tietysti puhdistuksen tarpeessa. Novus 2 puhdistaa muuten sameaksi menneen lampun lasin säihkyväksi alta aikayksikön. Loistava aine.

Tässä vaiheessa aloin laittamaan kumeja koneeseen, kun kenttä oli vielä hyvin tyhjillään. Pari juttua herätti minussa suurta hämmennystä kokoamisvaiheessa, ja tämä oli yksi niistä. Useammastakin lähteestä saamani listan perusteella kokoamani setti kumeja ei tuntunut jotenkin vastaavan sitä, mitä olin mielestäni koneesta aiemmin poistanut ja mitä sinne olisin laittanut. Pienimpiin tolppiin tulevia kumeja oli oikea määrä ja tähtitolppiinkin kaikkiin minusta löytyi sopivat pikkurinkulat, mutta sitten mukana oli myös pari hieman isompaa pikkurinkulaa, jotka olivat liian tiukat venyäkseen kahden tolpan ympärille, mutta myös liian löysät ollakseen tolpissa yksinään. Näille en keksinyt käyttöä.

Lisäksi outoja paikkoja oli kentän vasemmalla puolella pienen silmukan vieressä, johon olisi kuulunut kaksi kumirengasta tolppien välille, päällekkäin. Samanlainen systeemi oli kuitenkin myös kentän toisella puolella vasemmanpuoleisen bumperin vieressä, mutta sopivia kumeja oli vain kaksi – laitoin siis yhden molempiin. Vasemmanpuoleisen outlanen vieressä tein itse tietoisesti muutoksen: koska tuplatähtitolppia ei tullut varaosasetin mukana, otin sieltä yhden vastaavan Tedin suun viereen ja korvasin sen tavallisella tähtitolpalla. Tännekin olisi kuulunut tuplakumit, mutta tavalliseen tolppaan ei mene kuin yksi, joten yksi jäi yli. Mailojen kumitus olikin sitten oma episodinsa, siitä lisää jäljempänä.

Seuraavaksi oli aika tehdä jotain metallisille pallonohjaimille. Olin aiemmin ajatellut kiillottavani ne säihkyviksi, mutta pelihimoni sai minusta yliotteen, enkä halunnut käyttää niihin niin paljon aikaa. Tarvittavia työkaluja ja oikeanlaista hiomapaperia sellaisen lopputuloksen saamiseksi minulla ei myöskään ollut. Pallonohjaimet palautuivat kuitenkin tehdasasuunsa porakoneen pyörittämän hiomarullan avulla, ja hyvältä ne noinkin näyttävät, toistaiseksi. Ohjaimet asettuivat paikalleen yksi kerrallaan, ilman ongelmia.

Ohjainten asentamisen jälkeen aloin kiinnittämään muita jäljellä olevia osia, satunnaisessa mutta suunnilleen järkeväksi katsomassani järjestyksessä. Muovit puunasin tilanteesta riippuen Novus 1:llä tai 2:lla ja asettelin paikoilleen. Muovit tulivat kiinni pääosin metalliohjaimissa törröttäviin ruuveihin muttereilla. Ihmetystä herätti Tedin oikealla puolella oleva kohta: sinne ei tullut muovia ollenkaan, vaikka siellä oli muttereille paikkoja. Arvelin, että minun koneestani tuo muovi on aikojen saatossa hävinnyt, mutta myöskään IPDB:n kuvissa siellä ei muovia näy.

Ihmettelin myös ramppeja asentaessani, miten heppoisesti ne tuntuvat olevan tuetut. Olisin pitänyt järkevänä jonkinlaisia metallisia tolppia, joilla isot ja hauraan oloiset muovirampit seisoisivat vähän useamman tukipisteen varassa, mutta koneessa ei sellaisia ole koskaan ollutkaan. Vasemmanpuoleisen rampin alkupään alla törröttää mystinen muovitolppa muttereineen, mutta siihen ei tullut kiinni mitään (eikä olisi voinutkaan tulla tuossa paikassa). Ramppi kyllä lepää osittain sen päällä, joten ehkä tämä on sitä tuentaa sitten.

Tässä vaiheessa meinasin unohtaa laittaa spinnerin kokonaan, onneksi huomasin ennen kuin oli liian myöhäistä ja olisi pitänyt purkaa koko vasemman laidan ramppihäkkyrä. Kun kaikki rampit ja muovit, ja tietysti se spinneri, oli asennettu koneeseen, löysin pöydältä vielä yhden muoviosan – neliönmuotoinen oranssi lätkä, joka oli kiinni metallitolpassa. Piti ihan pysähtyä miettimään, mihin se kuului. Miettiminen ei tuottanut tulosta, joten ei muutakuin IPDB:hen kuvia syynäämään. Lopulta sen paikka löytyi spinnerin päältä, osittain rampin alta. En kyllä yhtään osaa sanoa, miksi se tuolla kuuluu olla. Vaikuttaa suorastaan vahingolta.

Nyt koneessa oli siis oikeastaan kaikki, mailoja lukuunottamatta. Odottelin vieläkin ruuvilukitetta, joten päätin asentaa seuraavaksi kumit mailoihin. Extraballin Antti vinkkasi, että silikonikumit eivät juuri veny, joten asennus voi olla vaikeaa ilman kikkakolmosia. Tämän todellakin huomasi. Sain kyllä kovalla ähellyksellä venytettyä kumit isojen mailojen ympärille ns. perinteisin menetelmin, mutta pikkumaila osoittautui haasteelliseksi. Päädyin kiinnittämään sen tukevasti ruuvipenkkiin ja venytin kumirengasta ihan kaksin käsin, ja silti homma tuntui täysin mahdottomalta. Olin jo vähällä luovuttaa, kunnes viimein onnistuin. Vielä piti tyrkkiä rengasta vähän syvemmälle, sekin oli harvinaisen työläs homma.

Lähes valmis kenttä, mailoja vajaa.

Lopulta löysin käsiini ruuvilukitetta, ja aloin rakentamaan mailoja uudestaan. Mailojen korjaussarja sisälsi korvaavat osat oikeastaan kaikkeen, mikä kuluu: uudet plungerit (eli se metalliosa, joka liikkuu kelan sisällä) ja siihen liittyvät osat (eli käytännössä saranointi ja kiinnitys mailan akselille), uudet holkit (ne laitetaan kelojen sisään estämään itse kelan sisäosan kulumista), stopparit (ne pysäyttävät plungerin liikkeen päässä ja saavat aikaan mailoille tyypillisen metallisen äänen) sekä EOS-kytkimet. EOS-kytkimillä kone havaitsee, kun maila on liikkunut ääriasentoonsa. Tässä koneessa on uudenaikainen Fliptronic-järjestelmä, jossa tietokone ohjaa mailamekanismin toimintaa, eivätkä EOS-kytkimet oikeastaan kulu, koska niiden läpi kulkee vain heikko logiikkajännite, toisin kuin vanhemmissa koneissa, joissa ne pätkivät suoraan kelalle tulevaa voimakasta virtaa.

Mutta asiaan palatakseni, vaihdoin joka tapauksessa EOS-kytkimet uusiin, kun mahdollisuus oli. Vanhat laitoin talteen. Puhdistin mailamekanismin aluslevyn ja muut osat, joita en uusinut, tärpätillä. Mustaa flipperipölyä lähti kyllä vaikka kuinka.

Yhden kelan stopparin toinen ruuvi oli näemmä katkennut kierteeseensä, joten se piti saada pois, ennen kuin uutta pääsi asentamaan. Perinteinen porausmenetelmä osoittautui tehokkaaksi. Itse mekanismien uudelleenrakennus ja asennus oli tästä eteenpäin helppo nakki. Vaikeammaksi osoittautui mailojen kohdistaminen ja kiristäminen paikoilleen. Yritin ensiksi ja luulinkin onnistuneeni hoitamaan homman vain käyttämällä ruuvimeisseliä sopivalla päällä, ajatellen että "kyllä tämä tällä kestää". Todellisuus oli kuitenkin eri ja paljastui heti parilla ensimmäisellä koelyönnillä: akseli ei todellakaan ollut riittävän tiukasti kiinni, vaan mailat alkoivat heti vääntyillä vääriin asentoihin. Löysin räikkään sopivan pään, ja siitä sain hieman lisää vipuvartta (plus työskentely oli muutenkin sen kanssa helpompaa, sopivan kulman löytäminen ruuvimeisselille kentän alapuolella tuntui olevan välillä silkka mahdottomuus) ja ruuvia kireämmälle, paljon kireämmälle, niin kireälle, että alkoi jo pelottaa, katkeaako se. Mutta pakko se oli uskoa, vasta sitten se oli riittävän kireällä ja mailat pysyivät oikeassa asennossa.

Nyt oli aika laittaa luukut kiinni ja ottaa ensimmäiset testipallottelut! Olisin toivonut, että joku olisi ikuistanut sen naamaltani todennäköisesti paistaneen lapsenomaisen innostuksen, kun painoin start-painiketta ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen, ja Red heräsi tervehtimään: "Time to go to work, let's fire that thing up!"

Pallotteluissa ilmeni muutama ongelma: nähtävästi Lock-mekanismin (siis Bobin matkamuistobunkkerin mekanismi) kytkimet eivät toimi ihan 100 % varmuudella, koska pallon ampuminen sinne sai useastikin aikaan pallonetsintätoiminnon käynnistymisen. Kytkimiä kokeiltuani sekä kädellä että palloilla testeissä, ongelmaa ei ole enää ilmennyt.

Toinen ongelmakohta löytyy takaseinän vilkkuvaloista. Niitä on kuusi, ja niitä ohjataan pareittain. Yksi näistä pareista on syystä tai toisesta mykkänä, ja tarkoitus on selvittää, miksi. Mittasin jo, että kantoihin tulee oikea jännite, joten vika on jossain muualla kuin kannoissa, vaikka nämä ovat niitä epäonnisia kantoja, joihin joku valopää (pun maybe intended) oli laittanut pieniä #555-lamppuja isojen #906-lamppujen sijaan ja sulattanut sekä kupua että kantaa. Kannat, itse asiassa kaikki muutkin koneen lampunkannat, jotka olin kuvitellut joutuvani vaihtamaan, olivatkin yllättäen käyttökelpoisia. Toivon hartaasti, etten joudu remontoimaan driverkorttia, vaikka kolvi kädessä pysyykin.

Kolmas ongelma onkin vanha tuttu, mutta pysynyt poissa pitkään: erään pelin jälkeen Red yhtäkkiä unohti, miten silmät avataan. Varmaankin silmäluomet avaavan kelan käämilanka on taas irronnut korvakkeesta, johon johto tulee kiinni. Helppo korjata.

Viimeinen viheliäisyys on eräs pelikentällä oleva valorypäs. Tässä ryppäässä on samalla kortilla bonuskertoimen valot sekä Lite Extra Ball -valo. Tämä tahtoo lopettaa toimintansa jatkuvasti. Valot saa takaisin henkiin käpälöimällä kortille tulevaa johtoa ja liitintä, joten siellä on huono kontakti. Oletan, ettei tässä ole sen kummempaa, katsotaan liittimet läpi.

Homma alkaa siis kaikesta huolimatta olla loppusuoralla, ja tunnetila on taas huikea – melkein yhtä epätodellinen kuin silloin, kun Road Show kävi taloksi ja laitoin sen ensi kertaa toimintakuntoon, pelonsekaisin tuntein kytkien uudestaan kaikki backboxista irrotetut lukuisat liittimet. Prosessi koetteli välillä uskoa omaan tekemiseen ja motivaatioon, varsinkin kun välissä oli niin pitkä paussi. Mutta kuten aiemmin todettu, oli se todellakin kaiken sen arvoista. Vielä kun nuo muutama juttu saadaan kuntoon, voi alkaa taas täysillä hiomaan pallonhallintataitoja.

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 8

Extraball.fi:stä tilaamani varaosat saapuivatkin viime viikolla, mistä olin ihan pähkinöinä – joululoman täyteohjelma varmistui. Paketissa oli vino pino kaikkea tarvittavaa: sarja uusia Bee-silikonikumeja (jotka taitavat olla suhteellisen tuore ilmestys markkinoilla), kaikkia eri tyypin lamppuja, joita kone syö, mailojen korjaussarjat, jet bumperin varaosat sekä muutamia muoviosia (tolppia ja flasherin kupuja) sekä tietysti Novus 1 ja 2 puhdistukseen. Ihan kaikkea ei varastoista löytynyt: keltaiset flasherin kuvut, lampunkannat sekä tupla-tähtitolpat jäivät uupumaan. Näillä päästään kuitenkin hienosti alkuun, katsotaan, mitä noiden puuttuvien osien kanssa täytyy tehdä.

Koska edellisestä koneelle suorittamastani toimenpiteestä oli niin paljon aikaa, oli ensin varattava hetki vanhojen korjauspäiväkirjamerkintöjen selailuun, jotta pääsisin taas kärryille, että mihinkäs sitä tuli jäätyä. Olin saanut viimeksi purettua kentän lähes kokonaan päältä päin, mutta pari juttua siellä vielä oli, nimittäin Ted ja ylämailat.

Olin ilmeisesti jättänyt Tedin irrottamisen tuonnemmaksi syystä että se on "liian vaikeaa", mutta nähtävästi muutaman vuoden vanhemmat (ja ehkä jollain tapaa kokeneemmatkin) silmät osasivat katsoa mekanismia uudestaan ja tajuta, että eihän se ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin nuorempi minäni oletti: muutamassa minuutissa Tedin koko mekanismi oli irrotettu. Viimeksi ongelmaksi oli muodostunut Tedin suuta avaavan moottorin irrottaminen – olin ajatellut, että se pitää tehdä samaan aikaan kun itse pää irrotetaan, mutta olikin niin, että moottori kannattaa irrottaa ensin, ja kun sen kääntää tiettyyn asentoon, suuta liikuttava varsi irtoaa vaihteiston rattaasta helposti. Samaa olisi aikoinaan voinut soveltaa myös Redin irrottamiseen.

Mailojen purkamisessa ei sen suurempaa hämminkiä esiintynytkään.

Yläpuolelta kenttä oli nyt siis niin tyhjä kuin mihin se kohtuullisella vaivalla on saatettavissa. Aika tarttua siis rättiin ja antaa sille kunnon jynssäys. Kostutus nihkeäksi Novus 1:llä ja kyllä siitä lähti mustaa aika tavalla. Seuraavaksi on tarkoitus vetää siihen uudet vahat päälle, ja kun tämä on tehty, voi kasausvaihe alkaa, ensin mailamekanismeista. Sen jälkeen käydään vielä kaikki kentän alapuoliset mekanismit läpi kuten aiemmin suunniteltu, ja sitten kasataan kenttä yläpuolelta, jokainen osa puhdistaen sitä mukaa kun niitä ollaan koneeseen takaisin laittamassa.

Välissä tosin selvitetään juurta jaksain vasemmanpuoleisen yleisvalaistusketjun ongelmat. Minulla on nyt juuri oikeanlaisia sulakkeita siihen, mutta tarkoitus on huolellisesti mittaamalla katsoa kaikki kannat ja muut mahdolliset ongelmapaikat läpi, etten turhaan niitä polttele.

Pakko sanoa että tuntuu hurjan hyvältä puuhastella taas flipperin parissa. Laitoin muutamaksi minuutiksi virrat päälle katsoakseni, että prosessorikortin paristot ovat hengissä ja iloisesti vilkkuvat valot saivat käden kurottamaan start-painiketta, vaikka koneesta puuttuu oikeastaan kaikki eikä pelaaminen tietenkään tule kysymykseen. Mutta siitä tietää, että tämä on lopulta kaiken vaivan arvoista.

Aika aktivoitua!

Elossa ollaan, lähdetään siitä.

Road Show'n huolto on seissyt paikallaan harmillisen pitkään (nopean päässälaskun mukaan jo yli kolme vuotta), ja sille on vaikea antaa järkevää selitystä. Olen vain mestari lykkäämään sellaisia asioita, joita ei tarvitse hoitaa heti – tässä tapauksessa se oli varaosien hankkiminen koneen ehostusta varten.

Kun asiaa ei tullut heti hoidettua, se vaipui pikkuhiljaa pois mielestä. Ehkä elämään tuli muuta sisältöä (koulu), ehkä ei, mutta lakkasin huomaamasta sitä aukkoa, jonka flipperinpelaamattomuus oli jättänyt minuun.

Olen varmaan aiemminkin todennut, että flipperi-innostus tulee meikäläiselle jotenkin kausittaisena. Koulukaverini oli tilaamassa solenoideja erästä projektiaan varten, ja jostain mielen sopukoista jokin pieni ääni sanoi, että flippereissä niitä käytetään, ja jompi kumpi meistä ehdotti kimppatilausta – hän tilaa keloja ja minä kaikkia muita varaosia Road Show'hun.

No, hän päätyi tilaamaan kelansa muualta (näytti siltä, että flippereiden kelat eivät hänen tarkoituksiinsa kuitenkaan olleet sopivia), mutta minussa se herätti kipinän. Nyt flipperi-innostukseni on taas noususuunnassa. Otin pitkästä aikaa tyypit The Pinball Arcade -pelistä, ja muistin, miten paljon sitä rakastan. Pakko päästä pelaamaan, oikeasti.

Joten tuumasta toimeen. Yli kolme vuotta siinä kesti, mutta vihdoin sain aikaiseksi lähettää kyselyn ja ostoslistani Extraballiin. En tiedä ehtisikö tilaus ennen kuin lähden joulunviettoon, mutta se olisi todella hyvää aikaa puuhailla koneen parissa.

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 7

Keskiviikkona ja torstaina jatkoin kentän purkamista, ehkä pari tuntia yhteensä.

Keskiviikon aikana irrotin kaikki metalliset pallonohjaimet dokumentoituani ensin kameran kanssa niiden sijainnit. Tässä vaiheessa kaikki, mitä on tehty, on tapahtunut kentän päällispuolella, lukuunottamatta tilanteita joissa kentän alta on pitänyt aukaista ruuveja tai muttereita tai irrottaa liittimiä, jotta jokin tietty osa on saatu irti.

Torstaina kajosin jo kentän alapuolelle tutkimaan mailamekanismeja ja irrotin päämailat sekä niiden assemblyt kokonaisuudessaan. Vain kelat ja EOS-kytkimet jäivät roikkumaan johdoistaan. Mailamekanismit olivat tavattoman (tai tavallisen?) likaiset ja mustat. Lisäksi kelojen holkit eivät enää luista kuten kuuluisi ja coil stopitkin muistuttavat nykyisessä muodossaan enemmän sientä kuin lieriötä. Kaksi muuta mailaa jätin vielä paikoilleen, mutta ne lähtevät jossain vaiheessa myös.

Mailoja varten on tutkimuksen perusteella (noh, oikeastaan tiesin sen jo etukäteen) tilattava jonkinlainen uudelleenrakennussarja, koska nuo eivät kyllä pelkällä puhdistuksella uudenveroisiksi muutu.

Työpöytätilan suhteen aletaan olla siinä pisteessä, että koneesta irrotettua tavaraa ei enää kovin paljoa mahdu pöydälle. Hyvä juttu sinänsä että se tapahtuu nyt, eikä aiemmin, koska kenttä on yläpuolelta lähes valmis käsittelyyn, enää on irrotettava Red ja Ted. Toisaalta huono juttuhan se on, koska kentän altakin lähtee vielä osia, jotka kaipaavat puhdistusta.

Olen vähän miettinyt, miten tässä kannattaisi edetä. Suunnittelin lähteväni liikkeelle niin, että kun kenttä on yläpuolelta käsitelty, lähden käymään läpi kentän alapuolisia mekanismeja yksi kerrallaan. Mekanismi irrotetaan, puhdistetaan ja asennetaan saman tien takaisin paikoilleen. Näin tilaa ei tarvitse turhaan varata pelkästään osien säilyttämiseen sillä aikaa, kun ne odottavat puhdistusta. Lisäksi mahdollisuus osien häviämiseen ja keskenään sekoittumiseen pienenee. Ja koska kenttä on jo yläpuolelta puhdas, sieltä ei tule enää likaa alapuolelle. Tämä tuntuu järkevältä lähestymistavalta, kun kenttää ei kuitenkaan ole tarkoitus irrottaa koneesta ja riisua täysin alasti.

Kentän päälle kuuluvien osien puhdistus ja asennus on sitten vuorossa viimeisenä. Metalliohjaimista ajattelin Pinball Mike D:n sivuilla olevan Monster Bash -restauroinnin tapaan tehdä täysin kiiltävät. Tehdasulkoasuhan niissä on hieman harjatun näköinen, mutta pallot kuluttavat niihin kiiltävät viivat ajan myötä. Jos ajatellaan, että ohjaimet on kiillotettu jo valmiiksi, niihin ei pitäisi tulla ainakaan kovin näkyviä jälkiä pallosta. Puhumattakaan siitä että kiiltävät metalliosat näyttävät melkein poikkeuksetta todella hyvältä flipperissä.

P.S. Tulin uusineeksi blogin ulkoasun tänään. Tumma teksti vaalealla pohjalla pitäisi olla parempi silmille ja uusi banneri liittyy vahvasti nykyiseen projektiin...

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 6

Viikonloppuna saatiin järjesteltyä flipperihuonetta siten, että sain Road Shown mahtumaan samalle seinustalle jossa aiempikin potilas oli ollut. Lisäksi eilen laitettiin koneen viereen vielä iso pöytä, johon osia on hyvä levitellä, ja liikkumatilaakin jäi.

Eilen lähdin innoissani myös aloittamaan kentän purkamista. Road Shown kenttä on päältä päin aika monimutkaisen näköinen, mutta se on loppujen lopuksi hyvin helppo purkaa, koska isot rampit lähtevät irti lähes kokonaisina elementteinä.

Lopetin homman eilen vasemmanpuoleisen rampin irrotukseen, koska en keksinyt miten siihen kuuluva  divertteri irtoaa. Divertterin siipi oli pakko saada pois jotta rampin voi nostaa paikoiltaan. Illalla pistin ihmettelyäni Flipperit.netiin ja tänään päivällä siihen oli vastattu. Divertterin akseli on kiinni yhdellä kuusiokoloruuvilla, jota katselinkin eilen illalla pitkän aikaa mutta en todellakaan tunnistanut sitä kuusiokoloruuviksi, vaan luulin sitä jonkinlaiseksi niitiksi, enkä uskaltanut lähteä sooloilemaan mitään.

Ramppi irtosi ja kentän purku jatkui. Tähän mennessä kentän yläpuolelta on jo irrotettu lähes kaikki metalliohjaimia, puhuvia päitä, mailoja ja bumpereita lukuunottamatta.

Väljä pelikenttä.

Osat leviteltynä työpöydälle suunnilleen niihin paikkoihin jossa ne ovat pelikentällä.

Lähes alusta asti olin katsellut, että Tedin suun vieressä olevista tolpista vain oikeanpuoleinen on sellainen, kuin sen kuuluu olla, eli muovinen ns. tähtitolppa kahdella päällekkäisellä kumirinkulalla. Kuvittelin vasemmanpuoleisenkin olleen jonkinlainen tolppa, mutta totuus paljastui varsinaiseksi MacGyver-ratkaisuksi kun lähdin sitä irrottamaan:

Patent Pending.

Asentaja-Arska oli laittanut pelkän ruuvin ilman tolppaa. Ruuvin ympärille oli niputettu monta pientä kumirinkulaa ja niiden päälle muutama isompi (kuvassa oikealla). Tähän sopiva tähtitolppa olikin jo aiemmin lisätty tilattavien varaosien listaan, mutta purku paljasti ympäri kenttää myös joitakin haljenneita muovitolppia jotka pitää vaihtaa uusiin.

Se on mekaaninen peli

Viime viikolla olin ihmetellyt kabinetin pohjalle tippuneita metallinpalasia - yksi näytti olevan jonkin ruuvin osa koska siinä oli mutteri, ja toinen taas vaikutti katkenneen jostain litteästä osasta. Yritin tutkia kenttää alapuolelta mutta en keksinyt, mistä ne voisivat olla.

Muutamaa päivää myöhemmin noiden osien merkitys selvisi, kun yksi kolmesta jet bumperista hirtti kiinni kesken pelin. Avattuani koneen ja tutkittuani tätä mekanismia selvisi, että ruuvin näköinen osa oli katkennut toisesta bumperin rengasta liikuttavista tangoista. Litteä osa taas yhdisti nämä tangot bumperia käyttävän kelan plungeriin.

Tämä jos mikä on omiaan muistuttamaan siitä, että flipperi on mekaaninen peli ja varsinainen insinöörityön taidonnäyte - minulle se on osa koko genren viehätysvoimaa.

Tuolla koneella ei enää pelata ennen kuin se on käynyt läpi huoltoruljanssinsa. Olen lykännyt operaation aloittamista miltei vuoden. Inttikin loppui reilu kuukausi sitten (hello siviilielämä!) joten tuo tuli sinänsä aivan sopivaan väliin - nyt minulla saattaa oikeasti olla aikaakin.

Enää tarvitsee vain keksiä, missä alan konetta työstämään. Nykyisessä sijoituspaikassa tai ainakin olemassaolevalla huonekalujärjestelyllä se on mahdotonta tilanpuutteen takia: koneen edessä on valehtelematta tilaa noin neliömetri ja sivuille ei oikein pääse. Diamond Lady oli samassa tilassa kun se oli minulla huollettavana. Sen kanssa pieni tila ei ollut niin suuri ongelma, koska normaalin levyisenä System 80B -koneena se on jonkun verran widebody-WPC -flipperiä kompaktimpi ja mahtui eri nurkkaan.

Katsotaan miten homma lähtee etenemään. Aion tehdä aivan perusteellisen puhdistuksen ja ehostuksen, koska Road Show on todella likainen ja useaan paikkaan tarvitaan muitakin varaosia kuin pelkästään uudet kumit ja lamput.

Melkein asiaan liittymättömästi, tässä yksi pääsiäismuna joka käynnistyy flipperin napeilla syötettävällä salakoodilla: