Road Show - huoltopäiväkirja, osa 5

Tämänkertainen huoltopäiväkirjamerkintä on aika lyhyt. Korjasin taas viikonloppulomilla lisää juttuja, tällä kertaa yhden flasherin joka mystisesti ei ollut suostunut toimimaan ehjästä lampusta huolimatta. Katselin lampun kantaa tarkemmin ja kuinka ollakaan, eihän kannassa ollut edes johtoja juotettuna. Flasherin liitin löytyi irtonaisena roikkumasta pelikentän alapuolelta. Kysymys kuuluukin, miksi johdot on ylipäätään poistettu, liekö tarvittu varaosiksi tai jotain?

Anyway, koska minulla ei ollut tähän kyseiseen liittimeen sopivaa vastakappaletta, tyydyin juottamaan sen verran paksut piuhat lamppuun että kuoritut päät saattoi työntää liittimen reikiin ja ne pysyivät hyvin kiinni sähkömiehenteipillä. Flasheri heräsi eloon, kuten ajattelinkin.

Yritin löytää Haminasta 5 ampeerin hidasta sulaketta kentän vasemmanpuoleiseen yleisvalaistuksen korjaamiseen, tuloksetta. Taisin neljässä eri liikkeessä käydä kyselemässä. Viiden ampeerin nopeita olisi ollut (näitä ostin itse asiassa vahingossa viimeksi, unohdin selvittää kauppiaalle että haluan nimenomaan hitaita) mutta ne paloivat vähän aikaa oltuaan koneessa ja seitsemän ampeerin hitaat nyt eivät vaan olisi olleet muuten oikeanlaisia. Tästä tylsistyneenä kokeilin ohittaa sulakkeen kokonaan, ja yleisvalaistus on toiminut ongelmitta. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, vaan oikeanlainen sulake on etsittävä - sitten jos/kun se palaa, on tarkemmin katsottava, mikä siellä aiheuttaa ongelmia. Perin mystiseltä se vaikuttaisi kuitenkin, kun sulake ohitettuna homma toimii kuin ei mitään.

Seurataan tilannetta. En ole vieläkään saanut aikaiseksi tilata Extraballista tarvittavia varaosia, osa tilattavista osista on vielä selvittämättä. Siirtymiseni Helsinkiin pääesikuntaan graafikon tehtäviin helpottanee asiaa, voisin hakea varaosat paikan päältä ja säästää posteissa...

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 4

Tänä viikonloppuna päästiin vihdoin lomille armeijasta joten tarjoutui siis tilaisuus myös Road Show'n tutkimiseen. Pari kertaa iltalomilla pelatessani Red oli sulkenut silmänsä pelin päätteeksi kuten kuuluisikin, joten päätin ottaa päiden sisällä majailevat kelat tarkempaan syyniin.

Mittailemalla selvisi, että Redin silmät vapauttava kela onkin itse asiassa kunnossa. Päätin että vaihdan tämän kelan Redin päästä Tedin päähän, jossa siitä on enemmän hyötyä. Tunnin ähellyksen päätteeksi kela oli vaihtanut paikkaa ja toiveikkaana siirryin koneen testivalikkoon kokeilemaan sitä. Kela oli mykkä. Irrotin kelan ja tarkastelin sitä uudestaan. Huomasin, että käämilanka oli poikki aivan kelan kontaktipintojen vierestä. Juotin langan kiinni ja asensin kelan takaisin, jolloin se toimi.

Laskin nopeasti 1+1=2 ja ajattelin että saattaahan muissakin keloissa olla sama vika. Tedistä irrottamani kela osoittautui olevan samalla tavalla viallinen - juotin sen kuntoon ja yleismittari antoi lupaavat lukemat. Sitten oli vielä Redin silmät avaava kela. Siinäkin sama juttu!

Korjattuani kaikki kelat pistin koneen takaisin läjään ja kävin pallottelemaan. Viimeksi mainittu kela meni vielä uudestaan rikki mutta toisen kerran korjattuani se toimii nyt mainiosti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Red ja Ted toimivat täydellisesti eikä minun tarvitse tilata varaosina näitä pieniä keloja joiden saatavuus on vähän niin ja näin.

Redin irrottaminen kentästä oli suhteellisen suoraviivaista joskin ärsyttävää, mutta Tedin kohdalla katsoin parhaaksi suorittaa kelanvaihdon ihan siinä paikallaan. Oikeanpuoleinen muoviramppi piti irrottaa sitä varten, se oli onneksi tosi helppoa, koska ruuveja ei ollut montaa ja sähkökytkennät olivat helpoilla liittimillä. Jos Tedin olisi halunnut irrottaa, olisi pitänyt poistaa myös puskutraktorin puskulevy, mikä ei pikaisesti katsottuna näyttänyt kovin helpolta operaatiolta.

Likaahan siellä oli joka paikassa enemmän kuin laki sallii mutta jätän putsauksen joka tapauksessa myöhemmäksi - ensimmäisenä tavoitteena on saada mekaniikka ja valaistus kuntoon. Kone on joka tapauksessa kiva pitää nyt pelikuntoisena koska Haminan sotilaskodissa ei enää olekaan flippereitä. Damn.

Tauolle mars

Road Shown ehostus ja myös blogi jäävät määrittelemättömäksi ajaksi tauolle, koska allekirjoittanut aloittaa tänään varusmiespalveluksen Haminassa. Pelonsekaisin tuntein kohti uutta ja tuntematonta siis.

Haminan sotilaskodissa on ainakin aiemmin ollut kaksi flipperiä, en ihan varma ovatko ne enää siellä, mutta olisihan se mukavaa.

Noh, pääseehän tuota Road Showta lomilla kuitenkin takomaan että ei se ihan hirvittävä vääryys ole jos flipperit sotkusta puuttuvat.

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 3

Tänään pääsi käsittelyyn laukaisuradan portti.

Portti on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen metalliläppä, jonka tarkoitus on päästää pallo kulkemaan sen alta vain yhteen suuntaan - laukaisimelta pelikentälle siis. Alkuperäinen läppä on valmistettu 0,5 mm teräksestä taivuttelemalla. Sen kohtaloksi koitui 90 asteen kulmaan taitettujen akseliin kiinnittyvien korvakkeiden katkeaminen taitoskohdista. Onneksi alkuperäinen läppä oli mukana sekalaisen roinan seassa jota sain koneen mukana.

Pohdin aluksi korvakkeiden juottamista tai hitsaamista, mutta totesin että juotos ei kestä ja noin ohuiden ja pienten kappaleiden hitsaaminen ei oikein onnistu. Niinpä seuraavana vaihtoehtona oli valmistaa uusi läppä itse. Vastaavaa teräsmateriaalia meillä ei kotona ollut mutta 1 mm alumiinilevyä oli kaksi neliömetriä, joten siitä lähdettiin liikkeelle. Vaikka alumiini on merkittävästi alkuperäistä terästä paksumpaa, siitä ei ole haittaa, koska alumiini on myös paljon terästä kevyempää.

Portti on saranoitu yksinkertaisella rautalankasysteemillä metallikehikkoonsa. Lanka on kiinnitetty paikalleen takomalla se litteäksi toisesta päästä. Ensiksi piti takoa se takaisin pyöreäksi että sen ja katkenneet korvakkeet sai irti. Sitten vain vanhaa läppää ja korvakkeita mallina käyttäen leikkelin alumiinista mahdollisimman samanlaisen kappaleen. Reunat viilattiin siisteiksi ja oikeanlaiset reiät porattiin, sitten vielä taitokset oikeisiin kohtiin. Ensimmäisellä yrittämällä portti ei toiminut, se oli liian tiukka, mutta yhtä taitosta hienosäätämällä sain sen toimimaan mainiosti. Se ei ole aivan yhtä kaunis kuin alkuperäinen, koska alumiini pehmeänä materiaalina otti itseensä työstön jälkiä, mutta eipä se juuri mihinkään näy. Pääasiahan on, että pallot eivät enää palaa laukaisuradalle sen jälkeen kun ne ovat sieltä poistuneet.

Lisäksi tänään jouduin säätämään Tedin puskulevyn edessä olevaa metallinpaljastinta, se kun lakkasi tunnistamasta palloja. Eilen irtosin ylämailan pitokelan johto, juotin sen takaisin kiinni. Säädin myös oikeanpuoleisen rampin kytkintä, se ei rekisteröinyt kaikkia palloja, nyt toimii sekin joka kerta.

Pari päivää sitten pelasin mielestäni aika eeppisen tuloksen, joka näkyy yllä. Peli tuntui kulkevan uskomattoman hyvin. Pääsin ensimmäistä kertaa länsirannikolle käymään, ja Super Paydaynkin sain käyntiin nelipalloisena - se myös kesti hämmästyttävän pitkään. Pelin lopussa olin jo puolessa välissä uudelleen matkalla kohti länsirannikkoa.

Tuntui että nuo pisteet kasaantuivat ihan yhtäkkiä. Arvelen, että Super Paydayn tuotto oli jotakin kahden miljardin luokkaa, ja pelin edetessä bonukset alkoivat kasvaa huomattaviksi, lähes 500 miljoonaa irtosi parikin kertaa. Bonuskertoimen kasvattaminen 6X asti (maksimi) on loppujen lopuksi helppoa ja sitä kannattaakin aina harrastaa.

Vasen inlane ja oikeanpuoleinen sisempi inlane saavat Bridge Out -valot vilkkumaan vastakkaisen puolen rampissa, ja sinne syöttämällä kerroin kasvaa yhdellä. Rampit ovat Road Showssa yllättävän sulavat ja mielestäni siisti kombo on oikea/vasen ramppi -> vasen ramppi -> oikea ramppi -> Blasting Zone (minimailalta). Tämä kombo näkyy ainakin kerran tuossa pelivideossa jonka aiemmin laitoin tänne. Sen onnistuminen edellyttää, että ensimmäiseen lyöntiin ei ole Bridge-Outia, jolloin pallo tulee kummastakin rampista oikeanpuoleiselle mailalle. Bridge-Outin palaessa vasen ramppi palauttaa pallon vasemmalle mailalle ja oikeaan ramppiin syötetty pallo kiertää koko kentän takaa ovelasti suoraan minimailalle, josta sen voi lyödä Blasting Zoneen.

Peliohjelma ei erityisesti huomioi tätä kombona (vrt. STTNG:n Picard Maneuver, Theatre of Magicin kombot), mutta jäähän siitä käteen kaksi bonuskerrointa, Blast Value tai, jos osuit maalitaulujen sijaan Blasting Zonen pallokouruun, Super Blast ja jokin arvontapyörän satunnaispalkinto, ehkä vielä Start Citykin (seuraava moodi alkaa). Tärinätehosteista puhumattakaan (jos täristin on päällä, itse pidän sen pois kun se tuntuu soft-asetuksellakin suorastaan väkivaltaisen voimakkaalta). Toisaalta jos missaat Blastin kokonaan, saat bonuskertoimien lisäksi vain Rediltä kommentin "se oli suutari." Onnistuessaan hyvin näyttävä ja myös hyödyllinen kombo siis vaikka kone ei komboja varsinaisesti tunnekaan.

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 2

Tänään ei ollut ohjelmassa kovin paljoa.

Yhden eilisen pelin aikana lopetti minimaila toimintansa (vasen keskimmäinen maila siis), ja tänään syynäsin sitä. Etukäteen arvelin että kelasta on varmaankin johto irti, ja se kävi selväksi kun nostin pelikentän pystyyn: Asentaja-Arska on täälläkin käynyt jättämässä terveisensä patenttien muodossa. Yksi kelan johdoista oli nimittäin kiinnitetty jeesusiteipillä kontaktipintaansa. Olen Arskan kanssa yhtä mieltä siitä että jeesusteipillä korjaa kaikenlaista hyvin näppärästi, mutta flipperiin se ei kyllä kuulu, varsinkaan tällaisiin paikkoihin. Irrotin teippivirityksen ja juotin johdon asianmukaisesti paikoilleen. Minimaila osoittautui jälleen toimivaksi testipeleissä.

Ennen testipallotteluja halusin kuitenkin vihdoin tehdä jotain Flying Rocks -rampille. Kävin tutkimaan tämän rautalankahäkkyrän kiinnityksiä, ja huomasin että yhtä pystytolppaa alhaalla pitävä ruuvi oli kadoksissa. Tämä tolppa sijaitsee aivan kentän vasemmassa reunassa keltaisen muovirampin takana, joten se oli jäänyt huomaamatta minulta aiemmin. Ylimääräisiä ruuveja minulla ei ollut tähän hätään, joten otin erästä toista pystytolppaa pitelevän ruuvin, joka ei edes pysynyt kiinni jenkojen kulumisen takia. Tolppa josta ruuvin otin pysyi mainiosti paikallaan kun kiinnitin tämän varsinaisen ongelmatolpan. Muutama testilaukaus Tedin päähän asti ja kas, pallo valuu ramppia alas kuten pitääkin, eikä jää enää jumiin. Ramppia ihan Tedin pään vieressä kannattelevan tolpan ruuvi on löysällä, mutta siihen oli hankala päästä käsiksi, joten kiinnitän sen sitten kun Tedin pään mahdollisesti joutuu irrottamaan kelanvaihdon takia.

Laitoin Tedin naaman kiinni paremmin, eilisessä videossa se on pelottavan liikkuvainen - nyt se ei liiku yhtään, kuten kuuluukin.

Tällaista tänään.

Pelailua: Road Show

Tässä pieni pelivideo Road Showsta, tänään kuvattu. Kuten huomaatte, kentän vasemmanpuoleinen yleisvalaistus toimii nyt. Huomasin tätä videota katsoessani ja verratessani sitä muihin ko. koneesta löytämiini videoihin, että Redin silmien pitäisi palautua keskelle, mitä tässä yksilössä ei tapahdu. Täytyy tutkia siis tarkemmin, puuttuuko sieltä jousi vai mikä tässä on ongelmana.

Täytyy muuten jo tässä vaiheessa todeta että seuraavaksi flipperiksi en hanki sellaista jossa on puhuvia päitä! Onneksi niitä ei ole kuin kaksi, tämä on toinen ja Funhouse taas tätä ennen julkaistu. Molemmat Pat Lawlorin käsialaa. ST:TNG ja reistailevat kanuunat, anyone?

Huomioita: peli oli aiemmalla omistajalla asetettu niin, että yksi peli = viisi palloa. Lisäksi ekstrapalloja sai oikeanpuoleisen laukaisimen vierestä Extra Ball -nappia painamalla (nk. buy-in -toiminto), kun nuo viisi oli käytetty. Itse muutin asetuksia niin, että peli on normaalit kolme palloa ja buy-in on pois päältä. Tämä tekee pelistä haastavamman, kun peliä ei voi napista ostettujen ekstrapallojen turvin jatkaa USA:n länsirannikolle asti, vaan ekstrapallot pitää ansaita pelaamalla. Tai sitten on pelattava vain niin hyvin että niitä ei tarvitse (;

Pelissä edetään Redin ja Tedin puskutraktorin kanssa USA:n itärannikolta länsirannikolle, tuhotaan tietä (ja muita kohteita) siinä sivussa ja käydään eri kaupungeissa (nämä ovat pelin moodeja). Kertaakaan en ole päässyt vielä länsirannikolle asti, enkä puoliakaan moodeista ole nähnyt, joten kyllä tässä pelattavaa riittää - hieman enemmän kuin Diamond Ladyssa. Jotkut vertaavat tätä moodien laajuudessa jopa (myöskin Pat Lawlorin) Twilight Zoneen, mikä on aika mielenkiintoista. Muutenkin koneissa on yhtäläisyyksiä, mutta sen enempää en osaa sanoa, koska en ole Twilight Zonea koskaan pelannut.

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 1

Juhannuksen vietosta palattuani hyökkäsin samantien flipperin kimppuun. Olin sen jo avannut valmiiksi perjantaina, joten ei muutakuin yleismittari esiin ja tutkimaan.

Ensi töikseni tarkastelin yleisvalaistuksen ongelmaa. Koneen testivalikko on hämmästyttävän hyödyllinen vianmäärityksessä: sen avulla voi paitsi kokeilla laitteiden toimivuutta, se myös kertoo tarkasti minkä väriset johdot siinä on ja mihin kohtaan se on liitetty backboxin korteille. Lisäksi sieltä selviää minkä sulakkeen takana se on ja mitkä komponentit ohjaavat sitä driverkortilla. Kentän vasemmanpuoleisen yleisvalaistuksen ollessa kyseessä se ilmoitti valko-violetin ja violetin johdon J120-liitännän 11. ja 6.:ssa pinnissä. Mittasin jännitteen näistä, olivat aivan mykät, joten vika paikallistui driverkortille. Seuraavaksi tarkistettiin koneen ilmoittama sulake, ja sehän oli palanut. En tiedä mikä sen palamisen on aiheuttanut, mutta aion ensiksi hankkia uuden sulakkeen ja vaihtaa sen. Jos sulake palaa uudestaan, täytyy lähteä selvittelemään vikaa pidemmälle.

Seuraavaksi tutkailin kentällä olevia pimeitä flashereita. Kentän takaseinässä Redin ja Tedin takana on kuusi flasheria, joista vain kaksi vaikutti toimivan. Yhdestä puuttui kupu. Ruuvasin ne kaikista irti ja sieltähän paljastui yllätys: flasheriin tarkoitettujen suurien #906-lamppujen sijaan jokaisessa oli käytetty pientä #555-lamppua, joka ei sinne lainkaan kuulu. Tämä samantyyppinen lamppu löytyi myös ilman kupua olleesta flasherista jossa lamppu oli sulanut kiinni kantaansa. Täälläkin oli yksi kanta huonossa hapessa. Lisäksi flasherien kuvuissa oli lämpötilan takia epämuodostumia ja suorastaan sulamisen merkkejä - vaihtoon nämäkin. Irrotin väärät lamput joka paikasta etteivät ne vahingossakaan tee lisätuhoja.

Redin ja Tedin päiden pieniä keloja oli loppujen lopuksi helppo päästä mittaamaan kun vähän vääntäytyi kummallisiin asentoihin. Tiesin, että Tedin silmät aukaiseva kela on kunnossa, joten mittasin sen ensiksi saadakseni osviittaa siitä, minkälainen vastus tällaisessa kelassa pitäisi olla. Seuraavaksi siirryttiin toimimattomiksi epäiltyihin keloihin ja totta vie, Tedin silmät sulkeva kela sekä Redin silmiä aukova ja sekä niitä sulkeva kela olivat kaikki oikosulussa. Ei siis ihme, että silmät eivät liiku. Hämmennyksen hetki tosin koettiin eräässä testipelissä jonka pelasin tämän jälkeen: Ted sulki silmiään kuten piti multiballin aikana, vaikka kaiken järjen mukaan niin ei olisi pitänyt tapahtua kelan ollessa oikosulussa. Se tapahtui tosin vain sen yhden kerran.

Laukaisuradan portille ja Flying Rocks -rampille en ole tehnyt vielä mitään, mutta ne ovatkin sitten seuraavana listalla. En ole kovin montaa kertaa saanut Flying Rocks -toimintoa päälle mutta tänäänkin pallo jumittui ikävästi rampin päähän Tedin kypärän viereen, koska sen kallistus ei ole oikea. Laukaisuradalle pallot tulevat ikävän useasti takaisin, minkä haluaisin myöskin saada loppumaan.

Jatketaan harjoituksia kun käyn tuon sulakkeen hommaamassa. Sitten täytyykin tilailla noita muita varaosia Extraballista.

Lisäys 25.06.: Oikea sulake löytyi näppärästi paikallisesta sähköliikkeestä, ostin varmuuden vuoksi kaksi. Vaihdoin sulakkeen paikalleen ja kuinka ollakaan, kentän vasen puolisko valaistui eikä ongelmia ollut havaittavissa muutamien pelien aikana. Yksi ongelma siis vähemmän korjauslistalla.

Let's wreck some road!

Nyt se on täällä. Sain hankittua itselleni ensimmäisen flipperini! Kone on Red & Ted's Road Show, tai kavereiden kesken yksinkertaisemmin Road Show, Williamsin WPC-S-alustan widebody-kone vuodelta 1994.

Flipperit.netin kauppapaikalle jättämäni ilmoitus tuotti muutaman viikon aikana useita yhteydenottoja eri koneiden tiimoilta. Lopulta päädyin noutamaan Road Shown paitsi siitä muodostamani ehdottoman positiivisen mielikuvan, myös hinnan takia. Kone oli toisaalta kaikkein kauimpana tarjotuista koneista, Rovaniemellä asti, enkä siksi alunperin edes ajatellut sitä kovin varteenotettavana vaihtoehtona. Totesin sen kuitenkin ainakin viikon mietittyäni olevan sen arvoinen, että kannattaa ajaa Haminasta sinne ja takaisin - edestakainen matka on noin 1800 kilometriä.

Kuljetuskalustona minulla oli uusimman sukupolven Volkswagen Passat Variant, johon koneen sai mahtumaan backbox irrotettuna. WPC-koneiden backboxit eivät ole varsinaisesti tehty irrotettaviksi siinä mielessä, että se on melko työläs operaatio. Kabinetista piirikorteille tulee kymmeniä liittimiä, jotka on irrotettava korteilta ja kiinnitettävä takaisin konetta uudelleenkoottaessa. Se on oikeastaan suurin homma siinä. Hyvät merkinnät auttavat, mutta todistetusti urakasta selviää ilmankin, kun ottaa riittävästi valokuvia liittimistä silloin, kun ne ovat paikoillaan. Koneen purkamisessa ja lastauksessa oli sen verran kiire, että merkitsemistä ei ollut aikaa suorittaa. Muutama kuva iPhonella ja liitännät pikapikaa irti, koneesta jalat pois ja autoon.

Matkalla tuli todella testattua Passatin tavaratilan vetoisuus - koska en viitsinyt ajaa enää samoilla silmillä lähemmäs 30 tuntia valvottuani 10 tunnin matkaa takaisin etelään enkä toisaalta ollut miettinyt sen kummemmin mitään yöpaikkaa, nukuin autossa flipperin vieressä. Ei siinä hirveästi mahtunut kääntyilemään ja alusta oli myös turhan kova pelkät matot pehmusteena, mutta 183-senttinen mahtui siinä mainiosti oikaisemaan jalkansa. Normaalin levyisen flipperin vieressä olisi tietysti ollut enemmän tilaa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä kotiin saavuttuani kannoimme koneen puolikkaat sen sijoituspaikkaan. En malttanut mennä nukkumaan vaikka olinkin aivan kuitti, vaan aloin liittämään johtoja takaisin paikoilleen. Hyvä tovi siinä menikin ja sydän jätti muutaman lyönnin pois välistä sillä hetkellä kun napsautin virtakytkimestä virrat päälle ensimmäistä kertaa - olin kuullut että väärin kytketyt liittimet voivat aiheuttaa ikävää tuhoa piirikorteilla. Onneksi onnistuin kuitenkin kerralla liitoksissa: kone päästi asiaan kuuluvan bong-äänen ja käynnistyi iloisesti attract modeen. Pelasinkin pari testipeliä jonka jälkeen totesin että voisin mennä nukkumaan.

Siinähän se nyt jököttää, pelihuoneessa. Lasi ja sen paikallaan pitävä on poistettu tässä kuvassa.

Ostin koneen tietoisena muutamista ongelmista, jotka uskon pystyväni melko helposti korjaamaan. Kuten sanottu, hinta oli kohdallaan joten sallin sellaiset.

Road Shown vitsaus on Redin ja Tedin päiden sisällä olevat silmienliikuttelumekanismit, jotka ovat herkät hajoamaan. Tässä koneessa Redin silmät eivät aukea eivätkä sulkeudu ja Tedin kanssa ongelmana on vain sulkeutuminen. Tätä liikettä ohjataan pienillä keloilla päiden sisällä. Yksi kela vetää silmät auki ja toinen kela puolestaan vapauttaa silmiä auki pitävän mekanismin, jolloin silmät sulkeutuvat. Liikuttelin mekanismia käsin jolloin se vaikutti ihan toimivalta, toisaalta en ole perehtynyt siihen vielä niin paljon että voisin sanoa asian välttämättä olevan niin. Ensimmäiseksi täytyy purkaa päitä sen verran että pääsen käsiksi näihin kahteen kelaan jolloin voin mitata ovatko ne kunnossa ja saavatko ne ylipäätään sähköä. Sanomatta lienee selvää että kelat eivät self-testeissä toimineet.

Self-testit ja operaattorivalikot ovat muuten huikean helppokäyttöisiä ja havainnollisia Williamsin pistematriisinäytöllisissä koneissa. Jostain aivan eri planeetalta verrattuna siihen ainoaan Premierin System 80B -koneeseen josta minulla on kokemusta.

Toinen näkyvä ongelma koneessa on kentän vasemmanpuoleisen yleisvalaistuksen puuttuminen. Mittasin jo nopeasti yhden lampun kannasta jännitettä, ja sitä ei ainakaan siinä kannassa näkynyt. Vaihdoin myös kentän ja backboxin yleisvalaistuksen liittimet keskenään driverkortilla (luettuani ensin että näin saa tehdä) ja tulos on edelleen sama. Seuraavaksi aion mitata driverkortin liittimestä, tuleeko siitä sähköä tälle yleisvalaistusnauhalle. Jos tulee, täytyy lähteä yksi kerrallaan seuraamaan johtoja ja mittailemaan aina joka lampun kohdalta että missä yhteys on poikki. Jos taas ei tule, vika on luultavimmin driverkortilla, ja siihen onkin sitten omat kuvionsa. Sehän voi olla joku palanut sulake.

Nämä lienevät nyt kaksi suurinta ja huomattavinta ongelmaa. Muita huomioita: Flying Rocks -ramppi on tuettu jollakin patentilla, ajattelin sen palauttaa alkuperäisasuunsa. Lisäksi yksi flasheri on ilmeisesti korvattu tavallisella lampulla, joka on sulanut kiinni kantaansa ilmeisesti käytyään liian kuumana. Myös kupu puuttuu tästä ja eräästä toisesta flasherista, ja useammastakin flasherista lienee lamppu pimeänä. Plunger lanen päässä oleva pallon takaisinpalaamisen estävä portti on katkennut kiinnikkeistään. Se pitänee hitsata tai juottaa takaisin paikalleen.

Siinä taitavatkin olla kaikki varsinaiset viat jotka olen koneesta huomannut. Niistäkin huolimatta sitä pystyy tosiaankin pelaamaan ja olenkin jo monta hauskaa hetkeä sen kanssa viettänyt. Kenttä on suurimmalta osin varsin siistissä kunnossa ja kiiltelee. Kumit alkavat olla jossain vaiheessa vaihtokunnossa, mutta sen teen varmaan myöhemmin. Korjauspäiväkirjamerkintöjä seuraa - yli kahden vuoden tauon jälkeen.

P.S. DCS-äänijärjestelmä kuulostaa upealta oikeassa elämässä - lähes CD-tasoahan se on kuten Williams mainosti silloin kun DCS oli uusi juttu. Aiemmin antamani kritiikki Pinball Arcaden äänentoistolle oli siis aiheellista.

KLIK
Red & Ted's Road Show IPDB.org-tietokannassa

Puutteessa

Pinball Arcaden parissa on tullut vietettyä ihan liikaa aikaa. Se on melkein yhtä koukuttavaa kuin oikean flipperin pelaaminen… varsinkin nyt kun mukana on lisää helmiä kuten Medieval Madness, Cirqus Voltaire, Bride of PinBot ja Funhouse (joidenkin bugien kera löytyy mutta hauskaa on silti riittänyt)…

Muutin juuri opiskelupaikkakunnalta takaisin Haminaan heinäkuussa alkavan armeijan takia ja nyt tässä on periaatteessa kuukausi aikaa vaikka mille. Tuli jostain sellainen idea (ehkä siitä että satuin puolivahingossa kertaamaan noita Diamond Ladyn korjauspäiväkirjoja) että voisi yrittää vaikka flipperin haalia jostain itsellensä. Star Trek: The Next Generationin hankinta painui jokseenkin odotetusti limboon, ja tässä vaiheessa en kyllä ole kovin kranttu sen suhteen minkälaisen koneen satun löytämään, mutta mieluusti joku 90-lukulainen silti. Ainahan siitä pääsee sitten eroon kun sitä on kyllästymiseen asti tahkottu.

Eli kyllä, olen erittäin pahassa flipperipuutteessa. Täytyy ruveta metsästämään!

Edit: Ai niin. Kävin muuten Levillä tuossa kevättalvella, oli maaliskuun alkupuolta. Mökki oli aika hulppea ja olin innosta soikeana kun sieltä löytyi paikkoja kierrellessä ihan oikea flipperi. Kone oli Close Encounters of the Third Kind, Gottliebin System 1 -sarjan peli siis. Mielenkiintoinen tuttavuus tämäkin, en ollut aikaisemmin päässyt näkemään System 1:stä näin läheltä. Huoltoa se olisi kaivannut, roto-target ei rekisteröinyt kunnolla osumia, muutama muukin kytkin taisi olla pimeänä, kentän valot eivät toimineet (yleisvalaistus kyllä), vain yksi pop bumper toimi… Mutta eipä sille mitään voinut siinä tehdä, lukittu joka puolelta. Kyllä sillä muutamat mittelöt otettiin kavereiden kanssa silti.

KLIK
Close Encounters of the Third Kind IPDB.org-tietokannassa

The Pinball Arcade

Flipperipuoli on ollut vähän hiljaisempana viime aikoina kun on ollut muutakin elämää. Rakkaus flippereitä kohtaan ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään, joten koska oikeaa konetta ei ole mahdollisuutta pitää, täytyy parhaansa mukaan paikata puutetta digitaalisilla tekeleillä.

Aivan puun takaa itselleni tuli Farsight Studios -pelifirman ilmoitus, että he julkaisevat koko joukolle eri alustoja (mm. iOS, Mac, PC, Android, Xbox…) uuden flipperipelin, ja se itse asiassa julkaistiinkin tällä viikolla iOS:lle. Sovellus kantaa nimeä The Pinball Arcade. App Storen tähänastiseen flipperitarjontaan tottuneelle oikeita flippereitä rakastavalle Pinball Arcade on kuin taivaan lahja: se ei ole kokoelma keskinkertaisia, pikaisesti keksittyjä ja huonosti toteutettuja pelikenttiä, vaan sen on tarkoitus simuloida mahdollisimman tarkasti tunnettuja Williamsin, Ballyn, Sternin ja Gottliebin pelejä.

Nyt aluksi pelitarjonta on varsin suppea. Ohjelman perushintaan sisältyy Tales of the Arabian Nights, ja ohjelman sisäisenä ostoksena on saatavilla Ripley's Believe It Or Not, Black Hole ja Theatre of Magic. Mikäli pelin kehittäjien puheisiin on yhtään uskominen, valikoima tulee laajenemaan jatkuvasti, kun lisää koneita saadaan lisensoitua ja "digitalisoitua". Omalla toivomuslistallani kolkuttelevat luonnollisesti Cirqus Voltaire, Attack from Mars ja Star Trek: the Next Generation. Valikoiman suppeus ei hetkellisesti juuri haittaa, koska nykyisissäkin on melkoisesti pelattavaa ja tutustuttavaa.

Mitä voisin sanoa itse ohjelmasta ja simulaation tasosta? Minulta löytyy iPhone 4 ja ensimmäisen sukupolven iPad, joihin molempiin olen pelin asentanut (sen saa yhdellä maksulla kaikkiin iOS-laitteisiinsa) ja se toimii varsin mainiosti niissä kummassakin. Olen kuitenkin ymmärtänyt että A5-prosessorilla varustetuissa laitteissa on lisää graafisia herkkuja kuten heijastukset palloissa ja reunanpehmennys, mutta ilman niitäkin peli sujuu.

Fysiikkamallinnus on pääosin melko onnistunut, etenkin mailojen alueella pallo käyttäytyy kiitettävän realistisesti. Joissain kohdissa kuitenkin tuntuu että realistisuus häviää kuin tuhkana tuuleen. Esimerkkinä tällaisesta vaikkapa TotANin oikeanpuoleista inlanea syöttävä kouru, jonka pallo suorastaan matelee simulaatiossa, siinä missä oikeassa laitteessa kouru on hyvinkin vauhdikas.

Visuaalisesti puutteita ei siis ole järkyttävästi, ainahan se voisi olla parempi, mutta enpä valita kun en omista tuoreimpia laitteita. Sen sijaan äänipuoli oli pieni pettymys. Flipperin kaiuttimista päästelemät äänet ovat jonkin verran oikeaa konetta sumeampia, mikä latistaa hieman elämystä, mutta ei häiritsevästi. Todellinen ongelma ovat mekaaniset äänitehosteet, jotka kuulostavat ala-arvoisen huonolaatuisilta ja muovisilta. Knocker kuulostaa laukaukselta joka voisi olla vanhasta länkkäristä eikä Williamsille tyypillisestä ihanasta mailojen kirkkaan metallisesta kolauksesta ole tietoakaan. ToMista tuntuu puuttuvan osa tehosteista niistä kohdista, joissa TotANissa ääni kuuluu. Ripleystä ja Black Holesta en ole kuunnellut näin tarkkaan, koska niitä en ostanut enkä tiedä tulenko ostamaan. Sternille en syty edelleenkään kovin hyvin ja Black Hole ei muuten vaan osu.

Linkki: PinballArcade.com