Let's wreck some road!

Nyt se on täällä. Sain hankittua itselleni ensimmäisen flipperini! Kone on Red & Ted's Road Show, tai kavereiden kesken yksinkertaisemmin Road Show, Williamsin WPC-S-alustan widebody-kone vuodelta 1994.

Flipperit.netin kauppapaikalle jättämäni ilmoitus tuotti muutaman viikon aikana useita yhteydenottoja eri koneiden tiimoilta. Lopulta päädyin noutamaan Road Shown paitsi siitä muodostamani ehdottoman positiivisen mielikuvan, myös hinnan takia. Kone oli toisaalta kaikkein kauimpana tarjotuista koneista, Rovaniemellä asti, enkä siksi alunperin edes ajatellut sitä kovin varteenotettavana vaihtoehtona. Totesin sen kuitenkin ainakin viikon mietittyäni olevan sen arvoinen, että kannattaa ajaa Haminasta sinne ja takaisin - edestakainen matka on noin 1800 kilometriä.

Kuljetuskalustona minulla oli uusimman sukupolven Volkswagen Passat Variant, johon koneen sai mahtumaan backbox irrotettuna. WPC-koneiden backboxit eivät ole varsinaisesti tehty irrotettaviksi siinä mielessä, että se on melko työläs operaatio. Kabinetista piirikorteille tulee kymmeniä liittimiä, jotka on irrotettava korteilta ja kiinnitettävä takaisin konetta uudelleenkoottaessa. Se on oikeastaan suurin homma siinä. Hyvät merkinnät auttavat, mutta todistetusti urakasta selviää ilmankin, kun ottaa riittävästi valokuvia liittimistä silloin, kun ne ovat paikoillaan. Koneen purkamisessa ja lastauksessa oli sen verran kiire, että merkitsemistä ei ollut aikaa suorittaa. Muutama kuva iPhonella ja liitännät pikapikaa irti, koneesta jalat pois ja autoon.

Matkalla tuli todella testattua Passatin tavaratilan vetoisuus - koska en viitsinyt ajaa enää samoilla silmillä lähemmäs 30 tuntia valvottuani 10 tunnin matkaa takaisin etelään enkä toisaalta ollut miettinyt sen kummemmin mitään yöpaikkaa, nukuin autossa flipperin vieressä. Ei siinä hirveästi mahtunut kääntyilemään ja alusta oli myös turhan kova pelkät matot pehmusteena, mutta 183-senttinen mahtui siinä mainiosti oikaisemaan jalkansa. Normaalin levyisen flipperin vieressä olisi tietysti ollut enemmän tilaa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä kotiin saavuttuani kannoimme koneen puolikkaat sen sijoituspaikkaan. En malttanut mennä nukkumaan vaikka olinkin aivan kuitti, vaan aloin liittämään johtoja takaisin paikoilleen. Hyvä tovi siinä menikin ja sydän jätti muutaman lyönnin pois välistä sillä hetkellä kun napsautin virtakytkimestä virrat päälle ensimmäistä kertaa - olin kuullut että väärin kytketyt liittimet voivat aiheuttaa ikävää tuhoa piirikorteilla. Onneksi onnistuin kuitenkin kerralla liitoksissa: kone päästi asiaan kuuluvan bong-äänen ja käynnistyi iloisesti attract modeen. Pelasinkin pari testipeliä jonka jälkeen totesin että voisin mennä nukkumaan.

Siinähän se nyt jököttää, pelihuoneessa. Lasi ja sen paikallaan pitävä on poistettu tässä kuvassa.

Ostin koneen tietoisena muutamista ongelmista, jotka uskon pystyväni melko helposti korjaamaan. Kuten sanottu, hinta oli kohdallaan joten sallin sellaiset.

Road Shown vitsaus on Redin ja Tedin päiden sisällä olevat silmienliikuttelumekanismit, jotka ovat herkät hajoamaan. Tässä koneessa Redin silmät eivät aukea eivätkä sulkeudu ja Tedin kanssa ongelmana on vain sulkeutuminen. Tätä liikettä ohjataan pienillä keloilla päiden sisällä. Yksi kela vetää silmät auki ja toinen kela puolestaan vapauttaa silmiä auki pitävän mekanismin, jolloin silmät sulkeutuvat. Liikuttelin mekanismia käsin jolloin se vaikutti ihan toimivalta, toisaalta en ole perehtynyt siihen vielä niin paljon että voisin sanoa asian välttämättä olevan niin. Ensimmäiseksi täytyy purkaa päitä sen verran että pääsen käsiksi näihin kahteen kelaan jolloin voin mitata ovatko ne kunnossa ja saavatko ne ylipäätään sähköä. Sanomatta lienee selvää että kelat eivät self-testeissä toimineet.

Self-testit ja operaattorivalikot ovat muuten huikean helppokäyttöisiä ja havainnollisia Williamsin pistematriisinäytöllisissä koneissa. Jostain aivan eri planeetalta verrattuna siihen ainoaan Premierin System 80B -koneeseen josta minulla on kokemusta.

Toinen näkyvä ongelma koneessa on kentän vasemmanpuoleisen yleisvalaistuksen puuttuminen. Mittasin jo nopeasti yhden lampun kannasta jännitettä, ja sitä ei ainakaan siinä kannassa näkynyt. Vaihdoin myös kentän ja backboxin yleisvalaistuksen liittimet keskenään driverkortilla (luettuani ensin että näin saa tehdä) ja tulos on edelleen sama. Seuraavaksi aion mitata driverkortin liittimestä, tuleeko siitä sähköä tälle yleisvalaistusnauhalle. Jos tulee, täytyy lähteä yksi kerrallaan seuraamaan johtoja ja mittailemaan aina joka lampun kohdalta että missä yhteys on poikki. Jos taas ei tule, vika on luultavimmin driverkortilla, ja siihen onkin sitten omat kuvionsa. Sehän voi olla joku palanut sulake.

Nämä lienevät nyt kaksi suurinta ja huomattavinta ongelmaa. Muita huomioita: Flying Rocks -ramppi on tuettu jollakin patentilla, ajattelin sen palauttaa alkuperäisasuunsa. Lisäksi yksi flasheri on ilmeisesti korvattu tavallisella lampulla, joka on sulanut kiinni kantaansa ilmeisesti käytyään liian kuumana. Myös kupu puuttuu tästä ja eräästä toisesta flasherista, ja useammastakin flasherista lienee lamppu pimeänä. Plunger lanen päässä oleva pallon takaisinpalaamisen estävä portti on katkennut kiinnikkeistään. Se pitänee hitsata tai juottaa takaisin paikalleen.

Siinä taitavatkin olla kaikki varsinaiset viat jotka olen koneesta huomannut. Niistäkin huolimatta sitä pystyy tosiaankin pelaamaan ja olenkin jo monta hauskaa hetkeä sen kanssa viettänyt. Kenttä on suurimmalta osin varsin siistissä kunnossa ja kiiltelee. Kumit alkavat olla jossain vaiheessa vaihtokunnossa, mutta sen teen varmaan myöhemmin. Korjauspäiväkirjamerkintöjä seuraa - yli kahden vuoden tauon jälkeen.

P.S. DCS-äänijärjestelmä kuulostaa upealta oikeassa elämässä - lähes CD-tasoahan se on kuten Williams mainosti silloin kun DCS oli uusi juttu. Aiemmin antamani kritiikki Pinball Arcaden äänentoistolle oli siis aiheellista.

KLIK
Red & Ted's Road Show IPDB.org-tietokannassa