Road Show - huoltopäiväkirja, osa 2

Tänään ei ollut ohjelmassa kovin paljoa.

Yhden eilisen pelin aikana lopetti minimaila toimintansa (vasen keskimmäinen maila siis), ja tänään syynäsin sitä. Etukäteen arvelin että kelasta on varmaankin johto irti, ja se kävi selväksi kun nostin pelikentän pystyyn: Asentaja-Arska on täälläkin käynyt jättämässä terveisensä patenttien muodossa. Yksi kelan johdoista oli nimittäin kiinnitetty jeesusiteipillä kontaktipintaansa. Olen Arskan kanssa yhtä mieltä siitä että jeesusteipillä korjaa kaikenlaista hyvin näppärästi, mutta flipperiin se ei kyllä kuulu, varsinkaan tällaisiin paikkoihin. Irrotin teippivirityksen ja juotin johdon asianmukaisesti paikoilleen. Minimaila osoittautui jälleen toimivaksi testipeleissä.

Ennen testipallotteluja halusin kuitenkin vihdoin tehdä jotain Flying Rocks -rampille. Kävin tutkimaan tämän rautalankahäkkyrän kiinnityksiä, ja huomasin että yhtä pystytolppaa alhaalla pitävä ruuvi oli kadoksissa. Tämä tolppa sijaitsee aivan kentän vasemmassa reunassa keltaisen muovirampin takana, joten se oli jäänyt huomaamatta minulta aiemmin. Ylimääräisiä ruuveja minulla ei ollut tähän hätään, joten otin erästä toista pystytolppaa pitelevän ruuvin, joka ei edes pysynyt kiinni jenkojen kulumisen takia. Tolppa josta ruuvin otin pysyi mainiosti paikallaan kun kiinnitin tämän varsinaisen ongelmatolpan. Muutama testilaukaus Tedin päähän asti ja kas, pallo valuu ramppia alas kuten pitääkin, eikä jää enää jumiin. Ramppia ihan Tedin pään vieressä kannattelevan tolpan ruuvi on löysällä, mutta siihen oli hankala päästä käsiksi, joten kiinnitän sen sitten kun Tedin pään mahdollisesti joutuu irrottamaan kelanvaihdon takia.

Laitoin Tedin naaman kiinni paremmin, eilisessä videossa se on pelottavan liikkuvainen - nyt se ei liiku yhtään, kuten kuuluukin.

Tällaista tänään.

Pelailua: Road Show

Tässä pieni pelivideo Road Showsta, tänään kuvattu. Kuten huomaatte, kentän vasemmanpuoleinen yleisvalaistus toimii nyt. Huomasin tätä videota katsoessani ja verratessani sitä muihin ko. koneesta löytämiini videoihin, että Redin silmien pitäisi palautua keskelle, mitä tässä yksilössä ei tapahdu. Täytyy tutkia siis tarkemmin, puuttuuko sieltä jousi vai mikä tässä on ongelmana.

Täytyy muuten jo tässä vaiheessa todeta että seuraavaksi flipperiksi en hanki sellaista jossa on puhuvia päitä! Onneksi niitä ei ole kuin kaksi, tämä on toinen ja Funhouse taas tätä ennen julkaistu. Molemmat Pat Lawlorin käsialaa. ST:TNG ja reistailevat kanuunat, anyone?

Huomioita: peli oli aiemmalla omistajalla asetettu niin, että yksi peli = viisi palloa. Lisäksi ekstrapalloja sai oikeanpuoleisen laukaisimen vierestä Extra Ball -nappia painamalla (nk. buy-in -toiminto), kun nuo viisi oli käytetty. Itse muutin asetuksia niin, että peli on normaalit kolme palloa ja buy-in on pois päältä. Tämä tekee pelistä haastavamman, kun peliä ei voi napista ostettujen ekstrapallojen turvin jatkaa USA:n länsirannikolle asti, vaan ekstrapallot pitää ansaita pelaamalla. Tai sitten on pelattava vain niin hyvin että niitä ei tarvitse (;

Pelissä edetään Redin ja Tedin puskutraktorin kanssa USA:n itärannikolta länsirannikolle, tuhotaan tietä (ja muita kohteita) siinä sivussa ja käydään eri kaupungeissa (nämä ovat pelin moodeja). Kertaakaan en ole päässyt vielä länsirannikolle asti, enkä puoliakaan moodeista ole nähnyt, joten kyllä tässä pelattavaa riittää - hieman enemmän kuin Diamond Ladyssa. Jotkut vertaavat tätä moodien laajuudessa jopa (myöskin Pat Lawlorin) Twilight Zoneen, mikä on aika mielenkiintoista. Muutenkin koneissa on yhtäläisyyksiä, mutta sen enempää en osaa sanoa, koska en ole Twilight Zonea koskaan pelannut.

Road Show - huoltopäiväkirja, osa 1

Juhannuksen vietosta palattuani hyökkäsin samantien flipperin kimppuun. Olin sen jo avannut valmiiksi perjantaina, joten ei muutakuin yleismittari esiin ja tutkimaan.

Ensi töikseni tarkastelin yleisvalaistuksen ongelmaa. Koneen testivalikko on hämmästyttävän hyödyllinen vianmäärityksessä: sen avulla voi paitsi kokeilla laitteiden toimivuutta, se myös kertoo tarkasti minkä väriset johdot siinä on ja mihin kohtaan se on liitetty backboxin korteille. Lisäksi sieltä selviää minkä sulakkeen takana se on ja mitkä komponentit ohjaavat sitä driverkortilla. Kentän vasemmanpuoleisen yleisvalaistuksen ollessa kyseessä se ilmoitti valko-violetin ja violetin johdon J120-liitännän 11. ja 6.:ssa pinnissä. Mittasin jännitteen näistä, olivat aivan mykät, joten vika paikallistui driverkortille. Seuraavaksi tarkistettiin koneen ilmoittama sulake, ja sehän oli palanut. En tiedä mikä sen palamisen on aiheuttanut, mutta aion ensiksi hankkia uuden sulakkeen ja vaihtaa sen. Jos sulake palaa uudestaan, täytyy lähteä selvittelemään vikaa pidemmälle.

Seuraavaksi tutkailin kentällä olevia pimeitä flashereita. Kentän takaseinässä Redin ja Tedin takana on kuusi flasheria, joista vain kaksi vaikutti toimivan. Yhdestä puuttui kupu. Ruuvasin ne kaikista irti ja sieltähän paljastui yllätys: flasheriin tarkoitettujen suurien #906-lamppujen sijaan jokaisessa oli käytetty pientä #555-lamppua, joka ei sinne lainkaan kuulu. Tämä samantyyppinen lamppu löytyi myös ilman kupua olleesta flasherista jossa lamppu oli sulanut kiinni kantaansa. Täälläkin oli yksi kanta huonossa hapessa. Lisäksi flasherien kuvuissa oli lämpötilan takia epämuodostumia ja suorastaan sulamisen merkkejä - vaihtoon nämäkin. Irrotin väärät lamput joka paikasta etteivät ne vahingossakaan tee lisätuhoja.

Redin ja Tedin päiden pieniä keloja oli loppujen lopuksi helppo päästä mittaamaan kun vähän vääntäytyi kummallisiin asentoihin. Tiesin, että Tedin silmät aukaiseva kela on kunnossa, joten mittasin sen ensiksi saadakseni osviittaa siitä, minkälainen vastus tällaisessa kelassa pitäisi olla. Seuraavaksi siirryttiin toimimattomiksi epäiltyihin keloihin ja totta vie, Tedin silmät sulkeva kela sekä Redin silmiä aukova ja sekä niitä sulkeva kela olivat kaikki oikosulussa. Ei siis ihme, että silmät eivät liiku. Hämmennyksen hetki tosin koettiin eräässä testipelissä jonka pelasin tämän jälkeen: Ted sulki silmiään kuten piti multiballin aikana, vaikka kaiken järjen mukaan niin ei olisi pitänyt tapahtua kelan ollessa oikosulussa. Se tapahtui tosin vain sen yhden kerran.

Laukaisuradan portille ja Flying Rocks -rampille en ole tehnyt vielä mitään, mutta ne ovatkin sitten seuraavana listalla. En ole kovin montaa kertaa saanut Flying Rocks -toimintoa päälle mutta tänäänkin pallo jumittui ikävästi rampin päähän Tedin kypärän viereen, koska sen kallistus ei ole oikea. Laukaisuradalle pallot tulevat ikävän useasti takaisin, minkä haluaisin myöskin saada loppumaan.

Jatketaan harjoituksia kun käyn tuon sulakkeen hommaamassa. Sitten täytyykin tilailla noita muita varaosia Extraballista.

Lisäys 25.06.: Oikea sulake löytyi näppärästi paikallisesta sähköliikkeestä, ostin varmuuden vuoksi kaksi. Vaihdoin sulakkeen paikalleen ja kuinka ollakaan, kentän vasen puolisko valaistui eikä ongelmia ollut havaittavissa muutamien pelien aikana. Yksi ongelma siis vähemmän korjauslistalla.

Let's wreck some road!

Nyt se on täällä. Sain hankittua itselleni ensimmäisen flipperini! Kone on Red & Ted's Road Show, tai kavereiden kesken yksinkertaisemmin Road Show, Williamsin WPC-S-alustan widebody-kone vuodelta 1994.

Flipperit.netin kauppapaikalle jättämäni ilmoitus tuotti muutaman viikon aikana useita yhteydenottoja eri koneiden tiimoilta. Lopulta päädyin noutamaan Road Shown paitsi siitä muodostamani ehdottoman positiivisen mielikuvan, myös hinnan takia. Kone oli toisaalta kaikkein kauimpana tarjotuista koneista, Rovaniemellä asti, enkä siksi alunperin edes ajatellut sitä kovin varteenotettavana vaihtoehtona. Totesin sen kuitenkin ainakin viikon mietittyäni olevan sen arvoinen, että kannattaa ajaa Haminasta sinne ja takaisin - edestakainen matka on noin 1800 kilometriä.

Kuljetuskalustona minulla oli uusimman sukupolven Volkswagen Passat Variant, johon koneen sai mahtumaan backbox irrotettuna. WPC-koneiden backboxit eivät ole varsinaisesti tehty irrotettaviksi siinä mielessä, että se on melko työläs operaatio. Kabinetista piirikorteille tulee kymmeniä liittimiä, jotka on irrotettava korteilta ja kiinnitettävä takaisin konetta uudelleenkoottaessa. Se on oikeastaan suurin homma siinä. Hyvät merkinnät auttavat, mutta todistetusti urakasta selviää ilmankin, kun ottaa riittävästi valokuvia liittimistä silloin, kun ne ovat paikoillaan. Koneen purkamisessa ja lastauksessa oli sen verran kiire, että merkitsemistä ei ollut aikaa suorittaa. Muutama kuva iPhonella ja liitännät pikapikaa irti, koneesta jalat pois ja autoon.

Matkalla tuli todella testattua Passatin tavaratilan vetoisuus - koska en viitsinyt ajaa enää samoilla silmillä lähemmäs 30 tuntia valvottuani 10 tunnin matkaa takaisin etelään enkä toisaalta ollut miettinyt sen kummemmin mitään yöpaikkaa, nukuin autossa flipperin vieressä. Ei siinä hirveästi mahtunut kääntyilemään ja alusta oli myös turhan kova pelkät matot pehmusteena, mutta 183-senttinen mahtui siinä mainiosti oikaisemaan jalkansa. Normaalin levyisen flipperin vieressä olisi tietysti ollut enemmän tilaa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä kotiin saavuttuani kannoimme koneen puolikkaat sen sijoituspaikkaan. En malttanut mennä nukkumaan vaikka olinkin aivan kuitti, vaan aloin liittämään johtoja takaisin paikoilleen. Hyvä tovi siinä menikin ja sydän jätti muutaman lyönnin pois välistä sillä hetkellä kun napsautin virtakytkimestä virrat päälle ensimmäistä kertaa - olin kuullut että väärin kytketyt liittimet voivat aiheuttaa ikävää tuhoa piirikorteilla. Onneksi onnistuin kuitenkin kerralla liitoksissa: kone päästi asiaan kuuluvan bong-äänen ja käynnistyi iloisesti attract modeen. Pelasinkin pari testipeliä jonka jälkeen totesin että voisin mennä nukkumaan.

Siinähän se nyt jököttää, pelihuoneessa. Lasi ja sen paikallaan pitävä on poistettu tässä kuvassa.

Ostin koneen tietoisena muutamista ongelmista, jotka uskon pystyväni melko helposti korjaamaan. Kuten sanottu, hinta oli kohdallaan joten sallin sellaiset.

Road Shown vitsaus on Redin ja Tedin päiden sisällä olevat silmienliikuttelumekanismit, jotka ovat herkät hajoamaan. Tässä koneessa Redin silmät eivät aukea eivätkä sulkeudu ja Tedin kanssa ongelmana on vain sulkeutuminen. Tätä liikettä ohjataan pienillä keloilla päiden sisällä. Yksi kela vetää silmät auki ja toinen kela puolestaan vapauttaa silmiä auki pitävän mekanismin, jolloin silmät sulkeutuvat. Liikuttelin mekanismia käsin jolloin se vaikutti ihan toimivalta, toisaalta en ole perehtynyt siihen vielä niin paljon että voisin sanoa asian välttämättä olevan niin. Ensimmäiseksi täytyy purkaa päitä sen verran että pääsen käsiksi näihin kahteen kelaan jolloin voin mitata ovatko ne kunnossa ja saavatko ne ylipäätään sähköä. Sanomatta lienee selvää että kelat eivät self-testeissä toimineet.

Self-testit ja operaattorivalikot ovat muuten huikean helppokäyttöisiä ja havainnollisia Williamsin pistematriisinäytöllisissä koneissa. Jostain aivan eri planeetalta verrattuna siihen ainoaan Premierin System 80B -koneeseen josta minulla on kokemusta.

Toinen näkyvä ongelma koneessa on kentän vasemmanpuoleisen yleisvalaistuksen puuttuminen. Mittasin jo nopeasti yhden lampun kannasta jännitettä, ja sitä ei ainakaan siinä kannassa näkynyt. Vaihdoin myös kentän ja backboxin yleisvalaistuksen liittimet keskenään driverkortilla (luettuani ensin että näin saa tehdä) ja tulos on edelleen sama. Seuraavaksi aion mitata driverkortin liittimestä, tuleeko siitä sähköä tälle yleisvalaistusnauhalle. Jos tulee, täytyy lähteä yksi kerrallaan seuraamaan johtoja ja mittailemaan aina joka lampun kohdalta että missä yhteys on poikki. Jos taas ei tule, vika on luultavimmin driverkortilla, ja siihen onkin sitten omat kuvionsa. Sehän voi olla joku palanut sulake.

Nämä lienevät nyt kaksi suurinta ja huomattavinta ongelmaa. Muita huomioita: Flying Rocks -ramppi on tuettu jollakin patentilla, ajattelin sen palauttaa alkuperäisasuunsa. Lisäksi yksi flasheri on ilmeisesti korvattu tavallisella lampulla, joka on sulanut kiinni kantaansa ilmeisesti käytyään liian kuumana. Myös kupu puuttuu tästä ja eräästä toisesta flasherista, ja useammastakin flasherista lienee lamppu pimeänä. Plunger lanen päässä oleva pallon takaisinpalaamisen estävä portti on katkennut kiinnikkeistään. Se pitänee hitsata tai juottaa takaisin paikalleen.

Siinä taitavatkin olla kaikki varsinaiset viat jotka olen koneesta huomannut. Niistäkin huolimatta sitä pystyy tosiaankin pelaamaan ja olenkin jo monta hauskaa hetkeä sen kanssa viettänyt. Kenttä on suurimmalta osin varsin siistissä kunnossa ja kiiltelee. Kumit alkavat olla jossain vaiheessa vaihtokunnossa, mutta sen teen varmaan myöhemmin. Korjauspäiväkirjamerkintöjä seuraa - yli kahden vuoden tauon jälkeen.

P.S. DCS-äänijärjestelmä kuulostaa upealta oikeassa elämässä - lähes CD-tasoahan se on kuten Williams mainosti silloin kun DCS oli uusi juttu. Aiemmin antamani kritiikki Pinball Arcaden äänentoistolle oli siis aiheellista.

KLIK
Red & Ted's Road Show IPDB.org-tietokannassa