Road Show - huoltopäiväkirja, osa 10

Tämänkertainen merkintä on välikatsaus lähinnä noihin edellisessä merkinnässä mainittuihin pikkuongelmiin.

Redin silmät avaavasta kelasta oli tosiaan taas käämilanka irronnut korvakkeestaan, kuten oletinkin. Jo melkein rutiinilla mekanismi irtosi koneesta ja varmistettua teoriani yleismittarilla (ja selvitettyäni ensin, kummasta päästä lanka oli irti – silmällä sitä ei nähnyt), juotin langan takaisin paikalleen. Mekanismin asennus koneeseen, ja silmät ovat toimineet taas hienosti.

Seuraavaksi oli aika lähteä metsästämään takaseinän vilkkuvalokaksikon kuolinsyytä. Linkkiosiosta löytyvästä WPC-korjausoppaasta löytyi mainio proseduuri kela- ja flasherivikojen systemaattiseen ratkaisuun, ja sitä seuraamalla pääsinkin jo pitkälle.

Viimeksi olin mitannut flasherin kannoista (ja maasta), että niihin tulee tosiaan ihan asiaan kuuluva 24 voltin jännite molempiin. Seuraava vaihe oli tarkistaa hyppykaapelin avulla, onko itse kannoissa toimivat kontaktit ja ovatko lamput ehjiä (ovat ihan uusia, joten niitä en kyllä epäillyt). Flippereissä driverkortit toimivat siten, että keloilla ja lampuilla on aina ja jatkuvasti käyttöjännite, ja transistori avaa virralle pääsyn maahan, jolloin kela vetää tai valo välähtää. Tämän takia näitä laitteita on helppo testata: hyppykaapelin toinen pää kiinnitetään johonkin maadoitettuun pisteeseen koneen sisällä (kabinettia kiertää maadoituslanka, jota voi käyttää), ja toisella päällä kosketetaan kelan tai flasherin miinusnapaa. Tässä testissä flasherit välähtivät kuten kuuluikin, joten nyt on selvitetty se, että vika ei ole kannoissa tai lampuissa ensinkään. Oikeastaan se oli selvää jo mittauksessa: jännite näkyi sekä kantojen plus- ettämiinuspuolella, mitä ei olisi tapahtunut jos kanta tai lamppu olisi ollut rikki. Mutta tulihan kokeiltua.

Nyt lähdettiin siis suuntaamaan kohti driverkorttia yleismittarin kanssa. Flasherin ohjainliittimen paikallistin backboxin oikeassa yläkulmassa olevaan pieneen lisädriverkorttiin. Tämä kortti löytyy koneesta, jos varsinaisella driverkortilla ei riitä ulostulot kaikkien laitteiden ohjaamiseen. Tästä aiheutui pieni helpotuksen tunne, koska lisädriverkortti on pieni, siinä on vain muutama liitin ja se on siis helppo irrottaa koneesta tarvittaessa korjausta varten.

Lisädriverkortti näkyy kuvassa oikealla, punaisen tekstin alapuolella. Flasherin ohjainliitin on sen oikeassa yläkulmassa, ja Q14-transistori sen vieressä.

Jännitteen mittaus suoraan liittimestä. Tällä varmistuu, että johto ei ole poikki jostain liittimen ja flasherin väliltä. Jep, 24 volttia täälläkin. Vika on siis jossain driverkortilla. Seuraava vaihe oli tarkistaa, pelaako yhteys TIP102-tyypin ohjaintransistorille asti, kytkentäkaaviossa Q14 (hämmennyin ensin tästä, koska varsinaisella driverkortilla Q14 on yksi yleisvalaistuksen triaceista, enkä vielä tiennyt, että koneessa on toinenkin driverkortti). Testaaminen käy helposti liittämällä hyppykaapeli taas maahan, ja koskettamalla sen toisella päällä transistorin metallilevyä. Jos valot välähtävät, yhteys on kunnossa – ja näin myös kävi. WPC-korjausoppaassa sanotaan, että tämä testi ei sovellu muuntyyppisille transistoreille, joten ei edes kokeilla.

Tässä asti ollaan siis. Nyt on tarkoitus irrottaa lisädriverkortti koneesta ja testata tuo Q14 ohjeen mukaan. Veikkaan vahvasti, että siinä on ketjun kuollut osa. Vaihtaminen ei onneksi vaikuta kovin haasteelliselta.

Bobin matkamuistobunkkerin kytkimien ailahteluun ja bonuskerroinvalokortin kontaktiongelmiin täytyy palata myöhemmin. Kytkimet ovat kyllä tähänastisissa lukuisissa peleissä toimineet kuten pitääkin, mutta valot reistaavat huolellisesti. Ensin on syötävä ja sulateltava kinkut, ja mikäs sen parempaa sulatteluaktiviteettia kuin flipperin pelaaminen.

Hyvää joulua!