Selkeitä suunnitelmia

Tällä hetkellä flipperinhankinta ei ole ajankohtainen.

Flipperinhankintasuunnitelmat ovat viime päivinä selkeytyneet mukavasti, mikä tarkoittaa sitä, että tuumasta toimeen päästään kenties hieman luultua aikaisemmin.

Olen päättänyt, että ensimmäinen kone tulee olemaan Star Trek: The Next Generation. Se on Williamsin vuonna 1993 valmistama kone, normaalia leveämpi Steve Ritchien suunnittelema widebody. Se on arvioitu yhdeksi parhaista flippereistä ikinä. Tästä huolimatta niitä liikkuu jonkun verran erittäin edullisesti, ja nimenomaan sieltä edullisesta päästä olisi tarkoitus löytää se oma kone.

Edullisuus tarkoittaa väistämättä ei-niin-loistavaa kuntoa, mutta se ei haittaa, koska pelaaminenhan on vain toinen puoli flipperiharrastuksesta - toinen puoli on koneiden huoltaminen. Huoltamista on jo harjoiteltu lainakoneella menestyksekkäästi, joten en pelkää liata käsiäni tämänkään kanssa. Omaan koneeseen laitettua työtä osaa myös arvostaa eri tavalla.

Mikä sitten ajoi valitsemaan STTNG:n? Tieto siitä että näitä saattaa saada verrattain edullisesti painoi paljon vaakakupissa, mutta se ei tarkoita että se on ainoa syy. Olen katsellut paljon erilaista materiaalia koneesta netissä (pelaamaan en ole valitettavasti päässyt) ja se on kyllä vakuuttava peli. Syvien sääntöjensä takia se sopii myös hyvin toistaiseksi ainoaksi flipperiksi, ja kaoottiset maksimissaan kuuden pallon multiballit kiehtovat sitäkin enemmän. Lisäksi kone on kokoelma melko tuoretta tekniikkaa: WPC-alusta, DCS-äänijärjestelmä ja Fliptronics-mailaohjaus, siinäpä ne pääpiirteittäin.

Itse Star Trek -aspekti koneessa ei ollut valintaperusteena, vaikka se ei mitään haittaakaan. En ole erityisemmin ko. sarjasta kiinnostunut, vaikka saatan jossain vaiheessa sitä hieman katsoakin, koska se kuulemma helpottaa pelin taustojen ymmärtämistä.

Saapa nähdä miten tilanne kehittyy. En voisi vähempää malttaa odottaa että pääsen taas tekemään tuttavuutta koneiden kanssa.

Stern Pinball Crew

Stern Pinball on viimeinen "elossa" oleva flipperivalmistaja maailmassa. Lähes minkä tahansa ajan hermolla olevan yrityksen löytää nykyään Facebookista, jossa siitä voi "tykätä" ja näin pysyä kärryillä sen asioista. Näin on myös Sternin kohdalla.

Eilisilta ja viime yö olivat eeppisiä. Sternin Facebook-sivulle ilmestyi kuva, jossa oli t-paita Stern Pinballin logolla ja "CREW" -tekstillä. Ohjeistus: sadas kommentti tähän kuvaan voittaa paidan, korkeintaan kaksi kommenttia per henkilö. Hommaa yritettiin itse asiassa jo toissa päivänä, mutta silloin ilon pilasi yksi sääntöjä noudattamaton spämmääjä. Tällä kertaa ihmiset pelasivat kuitenkin pääosin reilusti. Aikaeron takia (USA vs. Eurooppa) arvelin että kilpailun ratkeaminen kestää ainakin yön pikkutunneille jos ei aamuun saakka, mutta en kuitenkaan halunnut missata loppurysäystä ja mahdollista ilmaista, harvinaista paitaa.

Niinpä muistin mottoni, "AppleScript on ratkaisu kaikkeen", ja tein ohjelman, joka ilmoittaa sitten kun kommentteja on tietty määrä. Näin pystyin nukkumaan rauhassa pari tuntia. Pieni huoli oli ohjelman toimivuudesta, mutta se hoiti hommansa hyvin ja herätti minut 90 kommentin kohdalla. Ohjelmassa pystyi valitsemaan tarkistusaikataulun, ja lopussa tästä olikin hyötyä kun kommentteja noin aamuneljän aikaan alkoi sataa.

Lähetin kaksi valmiiksi kirjoittamaani kommenttia parasta toivoen, enkä voinut uskoa kun katsoin keneltä sadas kommentti oli. Tunnelma hetkeksi lässähti kun ihmiset alkoivat poistaa kommenttejaan alkupäästä jolloin kommenttini ei ollut enää sadas, mutta Sternillä oltiin valppaina ja minullehan se napsahti sitten.

Se, millainen episodi paidan matkasta rapakon yli tänne tulee, jää nähtäväksi.

Lisäys 16.7. Täytin toissapäivänä 18 ja kas kummaa, paita tuli UPS-pakettina juuri tuona päivänä suoraan kotiovelle. Paita sopii mukavasti päälle ja on varmasti uniikki - ja Sternille kiitos nopeasta toiminnasta!

Tee-se-itse -meininkiä

Vaikka valmiin flipperin hankinta on joka tapauksessa minulle se ykkösjuttu tällä hetkellä, niin kauan kuin olen ollut kiinnostunut flippereistä on myös kiinnostanut sellaisen rakentaminen itse. Vasta nyt on kuitenkin tietämys ja ymmärtämys sillä tasolla, että asioista pystyy oikeasti ottamaan selvää ja suunnittelemaan. Itse rakentaminen ei välttämättä tule yhtään valmiin koneen hankintaa halvemmaksi, saattaa olla jopa päin vastoin, mutta se ei olekaan homman pointti. Minulla on muutamia visioita, joita haluaisin joskus päästä toteuttamaan. Aina silloin tällöin tuleekin seisahduttua suunnittelemaan.

Millaisen flipperin rakentaisin? Itse pelistä minulla ei ole vielä yhtään mitään hajua, mutta tekniikasta kiinnostuneena laitteistoa on tullut mietittyä jopa yllättävän pitkälle. System X olkoon sen nimi. Jonkinlaisena esikuvana toimii Williamsin Pinball 2000 -järjestelmä, joka eli aivan liian vähän aikaa, mutta toi mukanaan muutamia mielenkiintoisia innovaatioita joita kukaan ei tänä päivänä juuri hyödynnä.

Esimerkkinä pelikentän lasista heijastettava näyttö. Tässä otetaan harppaus eteenpäin ja käytetään laajakuvaista, teräväpiirtotarkkuuksista LCD-näyttöä matalatarkkuuksisen putkinäytön sijaan. Näytön kanssa pitää kuitenkin olla malttia, jotta pelikentän yläalue ei jää liikaa sen peittämäksi. Itse kone näyttäisi varmasti kuitenkin aika paljon Pinball 2000 -koneelta.

Flipperi tarvitsee toimiakseen ohjauselektroniikan ja tämän perustana olisi ideaalitilanteessa Mac-tietokone. Macin valintaan on selkeät syyt. Tunnen alustan erittäin hyvin koska se on jokapäiväisessä käytössä, ja niinpä se tarjoaisi minulle selkeän "kotikenttäedun" verrattuna muihin. PinballControllers.comin P-ROC -kortti toimii avoimen lähdekoodin avulla Macissa, ja tarvitsee kaverikseen WPC-järjestelmän driverkortin. P-ROC hoitaa kaiken liikenteen pelikentän ja Macin välillä, jolloin voi keskittyä täysin pelin ominaisuuksien kehittelyyn.

Macin ohjelmisto on se mikä tuo todellisen suolan tähän hommaan. Tehokkaat ohjelmointityökalut ja kehittynyt ääni-, kuva- sekä videoarkitehtuuri mahdollistavat ennennäkemättömän (ja -kuulumattoman) kokonaisuuden rakentamisen. Esimerkiksi sellaiset jutut kuin huipputulosten lähetys suoraan nettiin listoille, turnauspelit ja koneen etähallinta netin välityksellä ovat vasta alkusoittoa…

Huh… visioitavaa riittää!

Puoli vuotta...

…miten se onkaan mennyt niin nopeasti? Lauantaina on tarkoitus palauttaa Diamond Lady takaisin oikeille omistajilleen vietettyään meillä puoli vuotta täysihoidossa - se koki muutoksen rikkinäisestä täysin toimivaksi ja pelattavaksi flipperiksi, joka muutaman muutoksen ansiosta on nyt joiltain osin jopa parempi kuin uusi.

En ole silti yhtään pahoillani siitä että se lähtee. Tiedän että sitä on varmasti kaivattu. Jos nyt kehtaan itseäni yhtään kehua, on koneen sääntösetti kohdannut voittajansa, ja usein. Omia pelejä ajatellen se alkaa tuntua hieman jo toistolta. Reilut 29 miljoonaa jäänee huipputulokseksi - 30 miljoonan maaginen raja jäi toistaiseksi saavuttamattomiin, vaikkakin vain niukasti.

Nurkan vapautuminen on samalla myös askel eteenpäin ihan oman flipperin hankkimista. Todellakin, näin pienestä se lähtee, koska voi olla että tässä menee aikaa.

Huomenna teen vielä pienen pikapuhdistuksen ja valmistelen koneen automatkaa varten.

Tarroja, vihdoinkin

Tänään sain tehtyä oikeastaan Diamond Ladyn huollon viimeisen silauksen. Sain nimittäin käsiini läpinäkyvälle muoville teettämäni tarra-arkin droptargetteja varten. Kaksi arkkia (toinen varalle) maksoi Kopioklubilla 6 euroa, mikä ei ole ollenkaan paha hinta. Jälki on erittäin laadukasta, koska tarrat tehtiin kokoriippumattomasta PDF-tiedostosta.

Asennusprojekti alkoi irrottamalla drop targetit jälleen kerran. Homma oli muistissa viime kerralta, joten aikaa kului huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Sitten lätkät pestiin huolella, ja se lika mikä ei astianpesuaineella suostunut irtoamaan, pyrittiin saamaan pois hiomapaperilla rapsutellen, ja lopuksi puhdistusvahalla.

Tarra-arkki oli ihan tavallista A4-kokoa, joten siitä piti leikata tarrat irti yksi kerrallaan. Tarrojen irrotus ja liimaus lätkiin sujui mainiosti. Enää olikin jäljellä drop targettien asennus takaisin pankkeihinsa, ja voilà, hyvältä näyttää. Tarrat ovat aivan alkuperäisen näköiset.

Tässä vielä jokin aika sitten kuvattu pelivideo (ei näy asennettuja tarroja). Tällä kertaa peli sujui yllättävän hyvin.

Huvipuistohuveja

Tänään käytiin Linnanmäellä kavereiden kera. Ilma oli kaunis ja meininki hyvä, ja laitteissa käymisen lisäksi tuli tutustuttua melko kattavasti puiston pelihallien flipperitarjontaan.

Olin iloinen huomatessani että Williamsin WPC-ajan koneita oli mukavasti edustettuna. Mukana oli myös pari Sternin ja Segan konetta, mutta niistä en oikeastaan piitannut. Eurot upposivat Williamseihin paitsi siksi että niistä pidän, myös siksi että niissä pelit olivat puolet muita halvempia.

Eipä olisi uskonut että joskus tuosta pelien edullisuudestakin voisi tulla ongelma, mutta nyt niin oli. Rahapussissa oli jäljellä vain 2 euron kolikoita, joilla jokaisella sai neljä peliä. Ongelma tämä oli siinä mielessä, että ihan kaikilla tänään kokeilluilla koneilla en olisi ehkä niin montaa peliä halunnut ottaa.

Otetaan esimerkiksi Junk Yard. Se oli aseteltu päin mäntyä ja oli todella paljon kallellaan oikealle, mikä teki siitä aika "mielenkiintoisen" pelata. Fish Tales ei jaksanut kiinnostaa kahta peliä kauempaa, joten annoin kaverin pelata ne toiset kaksi peliä. Epäilemättä nämäkin koneet olisivat olleet mukavampia pelattavia huollettuina ja oikein aseteltuina.

Löytyi sieltä kuitenkin ne omat suosikit, tai pikemminkin suosikki. Attack from Mars on uskomaton. Okei, tämäkin kone oli enemmän tai vähemmän huollon tarpeessa, mutta jo tuollaisenaan se tarjosi hauskaa koko rahan edestä. Tiesin, että se on mainio ja arvostettu kone, mutta nettivideoiden perusteella en osannut odottaa, että itse asiassa pitäisinkin siitä, ja vieläpä näin paljon. Toivelistalle? Todellakin.

Varmaankin tämä on hyvä osoitus siitä, miten tärkeää flipperin pelaaminen on ennen sellaisen hankkimista. Pelisessiot voivat joko vahvistaa ennakkoon muodostetun käsityksen, tai sitten muuttaa sen kokonaan, kuten nyt kävi.

Free Play ja musiikkia

No jaa, tämä free play ei toimi ihan samalla tavalla kuin vaikkapa Williamsin koneissa (niissä se on valmiina ja kytkettävissä valikosta päälle), vaan vähän purkasti.

Vasemmanpuoleisen rahalukon (jossa itse lukkoa ei edes ole) kelvottomien kolikoiden palautuslokeroon asensin mikrokytkimen. Lokerossa olevan luukun kautta kytkintä voi painaa, ja painallus lisää aina yhden pelimerkin. Näin koko kolikkoluukkua ei tarvitse avata tätä varten, vaan koneen voi lukita aivan kuin se olisi kentällä operoitavana. Tämä helpottaa pelaamista kotona. Kavereita voi edelleen kuitenkin yrittää rahastaa, niin kauan kun he eivät tästä "huijauskytkimestä" ole tietoisia ;)

Kone toimii edelleen myös 5 mk kolikoilla - en aio muuntaa tuota hyväksymään euroja, koska eurokolikot eivät oikein mahdu kolikkoaukoista sisään, ja jäävät helposti jumiin rahalukkoihin.

Toinen uusi asia minkä koneeseen asensin on 3,5 mm audioliitäntä, tosin vain väliaikaisesti. Kyllä, siihen kun kytkee vaikkapa iPodin, pystyy musiikkia kuuntelemaan kätevästi flipperin kaiuttimien kautta. Äänikortin johto kannattaa irrottaa backboxista, koska muuten äänimaisema on aikamoista sekamelskaa. Homma tuntuu kuitenkin toimivan hyvin, ja tämän illan pelailut menivätkin kokonaan iPhonen musiikkikirjaston sävelten lomassa.

Rikki menii!

Krhm, kone toimii aivan mainiosti, mutta 20 miljoonaa kuitenkin rikkoutui, vieläpä aika reilusti. 27 miljoonaa noista tuli jo ekalla pallolla, muut pallot imeytyivät ulkokautta pois hyvin nopeasti, tuttuun tapaan. Pystyin pitämään ekalla pallolla lähes koko ajan multiballin käynnissä ja olin saanut pistekertoimen nostettua 15:sta asti. Diamond Bonuksen sain muutaman kerran kerättyä ajoissa (helpompaa multiballin aikana) joista tuli heti muutama miljoona kerrallaan. Muutamat specialit sieltä tuli myös ja extrapallo.

Muistan katsoneeni tauluun 9 miljoonan kohdalla, johon pääseminen muuten tuntui kestävän huomattavasti kauemmin kuin seuraavien 18 miljoonan hankkiminen. Tai sitten aika vaan kului nopeammin. Tauluunpa ei sen kummemmin kannata pelin tiimellyksessä katsella, kun Premierin kuningasideana se on laitettu tuonne ihan ylös (täysin päinvastoin kuin Cirqus Voltairessa, jossa näyttö on pelikentällä).

Tuossa ekalla pallolla oikeasti huomasin miksi niin nautin flipperin pelaamisesta: kun kentällä on toimintaa, joutuu elämään täysillä mukana ja on reagoitava nopeasti.

Edellinen henkilökohtainen ennätys oli 19 miljoonaa. Säkäriä ei pelin lopussa tullut, mutta sentään 2 vapaapeliä ykköstuloksesta.

(1) TPH - 28,873,390

Epäreilut outlanet

Tässä näette ihan käytännössä miksi outlanet ovat niin epäreilut. Taas vaihteeksi tällainen peli jossa kaikki pallot poistuivat vasemmalta.

Ulkoasupäivitys ja akkuasia

Kouluhommien parissa on nyt taas hetki hieman rauhallisempaa joten ehdin keskittyä myös blogin ulosantiin. Kokosin Pixelmatorissa Cirqus Voltairesta pienen kollaasin tuohon ylös otsikoksi, ja sain säädettyä myös värit haluamikseni. Nyt näyttää hyvältä, vaikka itse sanonkin.

Diamond Ladyn muistiakulle pitänee tehdä jotain. Se tuntuu unohtelevan tuloksia tämän tästä. Olin alun perinkin suunnitellut sen irrottamista kortilta ja juottamista johtojen päähän. Näin varmistetaan, että kortit eivät mene pilalle jos muistia hengissä pitävät paristot/akut päättävät laskea mehut pihalle.

Toisaalta tuo tulosten unohtuminen ei paljon ole haitannut, koska kone nyt alkuhuuman jälkeen ei ole kuitenkaan ollut mitenkään erityisen kovalla pelauksella. Jos luitte edellisen merkinnän, tiedätte miksi. Heiluritiltti kabinetin kyljessä on nyt korjattu, enää puuttuvat drop targettien dekalit.

Drain-o-matic

Tuo englanninkielinen sanaleikki on erittäin paikallaan kun kysytään, minkälainen kone Diamond Lady on pelata. Drain-o-matic tarkoittaa IPDB:n sanaston mukaan (vapaasti käännettynä) flipperiä, jossa pallon menettää liian helposti. DL tosiaankin on sellainen kone.

Tein tässä yksi kaunis päivä pientä tilastoa. En väitä että se olisi yleistettävissä tai mitään, vaan se kertoo enemmänkin omista havainnoistani.

• Pelasin 37 palloa (3 palloa per peli = 12 peliä, 1 extra ball)
• 37 pallosta 23 päättyi pallon poistumiseen kentältä vasemman tai oikean outlanen kautta
• Tämä tarkoittaa noin 62 % menetetyistä palloista
• Vasemman outlanen kickback epäonnistuu joskus pallon pelastamisessa vaikka se olisi aktiivisena
• Vasen outlane imee palloja oikeaa useammin
• Osassa peleistä yksikään pallo ei pudonnut keskeltä alas

En ole pelannut riittävästi eri flippereitä jotta osaisin sanoa mikä tilanne on yleensä, mutta minun mielestä tuo 62 % tuntuu aika paljolta. Prosentti olisi varmasti vieläkin suurempi jos olisin kehittyneempi pelaaja, koska kuitenkin osa palloista putosi keskeltä oman mokan seurauksena. Kehittynyt pelaaja pystyy hyvin selviämään tilanteista, jotka aloittelijalle saattavat vaikuttaa mahdottomilta.

Voidaan tietysti ajatella osan tuohon 62 %:iinkin sisältyvistä poistumisista olevan omia mokia: täytyisi yrittää lyöntejä, joissa mahdollisuus pallon karkaamiseen hallinnasta on mahdollisimman pieni. Muistetaan kuitenkin, että vaikka flipperin pelaaminen on todella pitkälle taitoa, on tuurikin tietysti mukana: kaikkeen et vain voi vaikuttaa. Heti kun pallo lähtee mailasta, se on omillaan ja tekee mitä tahtoo. Joskus se kuitenkin alkaa tuntua epäreilulta.

Missä sitten menee se raja, mikä on reilua ja mikä ei? Onko se vaikkapa jokin tietty prosenttiluku? Ehkäpä. Tämä on varma haaste flipperien suunnittelijoillekin. Peli ei saa olla liian helppo: outlane-draineja on joka tapauksessa tapahduttava silloin tällöin. Mutta jos peli imee pallot jatkuvasti pois ulkokautta, pelit jäävät pahimmillaan todella lyhyiksi, eikä se ole pelaajasta enää hauskaa. Ongelmahan on psykologinen: tuntuu paremmalta kun pallo poistuu keskeltä, koska siihen olisit saattanut voida vaikuttaa. Kun pallo päättää poistua ulkokautta, se tuntuu aina yhtä hirveältä, koska silloin vain katsot kun se vierii siellä, voimatta vaikuttaa (lukuunottamatta joitakin varsin väkivaltaisia temppuja).

Jotkut suunnittelijat onnistuvat tässä paremmin, toiset huonommin. Sen pystyn ainakin sanomaan että DL:n suunnittelija Jon Norris on tehnyt epäreilun kentän. Eräästäkin 3 pelin sarjasta jokainen pallo poistui vasemman outlanen kautta. Vasemmassa outlanessa ei ole edes kumeja (kickbackin takia), joten jos pallo on sen tien valinnut niin sitäpä ei noin vaan muuteta. Olenkin miettinyt josko koneen veisi takaisin jo aiemmin, koska pelaamisesta tuntuu menevän maku hyvin nopeasti. Haluan reilumman ja haastavamman koneen, jota jaksan pelata pitempään.

Esimerkkinä reilusta koneesta taas voisi antaa Cirqus Voltairen (yllätys yllätys). John Popadiukin suunnittelema kone on varmasti yksi flipperihistorian upeimmista. Sen alakentän suunnittelu poikkeaa melko paljon totutusta, ja periaatteessa todennäköisyys pallon poistumiseen kentältä tai sen päätymiseen mailalle on 50/50. CV:sta sanotaankin, että se on erittäin hyvä kone harjoitella pallon ohjaamista konetta tönimällä, koska tönimällä tosiaankin voi saada pallon valitsemaan juuri sen haluamasi reitin. Omaa flipperiä odotellessa.

Pelailua: Diamond Lady

Tässä jonkunlainen video pelaamisesta. Pallonhallinta on vielä vähän hakusessa, mutta kehityn koko ajan! Täytyy kyllä olla tyytyväinen tuohon viimeisen pallon multiballiin ja end of ball bonukseen.

Videosta voimme huomata että koneessa on ranskankieliset valikot. Myös kaikki tekstit kabinetin sisällä ja pelikentän alapuolella ovat ranskaksi. Liekö kone ollut alunperin patonkimassa palveluksessa?

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 10

Siinäpä se sitten on. Tänään sain tuon edellisessä merkinnässä selostamani jänniteregulaattorin, ja vaikka vähän puolikuntoinen tällä hetkellä olenkin niin arvatkaapa vaan maltoinko odottaa sen asentamisen kanssa.

Niinpä. Juotoskolvi lämpiämään ja sormet syyhyten irrottamaan vanhaa regulaattoria A2:sta. Se oli kiinni ruuveilla juotosten lisäksi. Regulaattorin ja suuren jäähdytyssiilin välissä oli mystinen muovikalvo, jonka tarkoitusta en todellakaan pystynyt keksimään. Jätin sen pois uuden regulaattorin asennuksessa, koska ajattelin sen huonontavan lämmön johtumista regulaattorista siiliin.

Uusi regulaattori oli paikallaan ja sitten koneen luokse kokeilemaan. Ensin jännitteiden mittaus ilman että muut kortit ovat kiinni. 5,7V, hyvä, saadaan ainakin ylijännitettä. Uusi säätövastus tuntui toimivan tarkasti ja luotettavasti, sillä laskettiin jännite 4,9 volttiin, siis kaiken varalta hieman alle normaalin. Se lähti heti käyntiin korttien kytkemisen jälkeen! Oli tosi helpotus kuulla äänikortin sanovan "piip" ja drop targettien lonksuvan ylös kentästä pankki kerrallaan. Jännitettä uudelleen mitattaessa kone sai jonkun hepulin ja alkoi käynnistymään itsestään uudelleen kerta toisensa jälkeen, joten virrat kytkettiin pois.

Tuo hepuli johtui mitä ilmeisimmin riittämättömästä jännitteestä, joten sitä nostettiin suositeltuun 5,1 volttiin, jonka jälkeen ei esiintynyt ongelmia.

Intensiiviset testipallottelut peruskorjatulla kentällä osoittivat kaiken nähdyn vaivan hyödyllisyyden: kone on selvästi kallellaan oikealle. Se on aina ollut meillä niin, koska sitä ei ole sen kummemmin tasapainotettu. Nyt sen kuitenkin vasta ensimmäisen kerran huomasi.

Elektronisesti kone toimii oikeastaan täydellisesti. Äänet eivät enää säröä, mitä tapahtui aiemmin ilmeisesti ylijännitteen takia. Enää ei tarvitse käännellä vastuksia että koneen saa päälle. Se on nyt toimiva laitos. Vaikea sanoa mikä sitten loppujen lopuksi aiheutti vanhan regulaattorin rikkoutumisen. Se tuntuu yhtä mystiseltä kuin sen seurana ollut muovinpalakin.

Pari pientä probleemaa kuitenkin tuli huomattua pallotteluissa. Toinen keltaisista flashereista on pimeänä, ja vasemmanpuoleisen outlanen kytkin ei tunnu rekisteröityvän (ääntä ei kuulu ja kickback ei toimi). En ollut tilannut yhtään varalamppua flashereita varten kun ne olivat aiemmin kaikki kunnossa, täytyy kurkistaa myöhemmin muovien alle josko kyse on vaan kontaktihäiriöstä. Outlanen kytkin täytyy ottaa myös syyniin. Self-testien kytkintesti antanee jotain osviittaa.

Jollei mitään erikoista tapahdu, tämä on tällä erää viimeinen varsinainen huoltopäiväkirja Diamond Ladyn osalta. Seuraavaksi laitan videota ja kuvia koneen toiminnasta.

Lisäys 5.3. Vasemman outlanen kytkimessä oli jotain kontaktiongelmia. Se alkoi toimia hyvin kun painoin sitä sormella joitain kertoja. Flasherin lampun pimentyminen vaikuttaa myös kontaktiongelmalta: tällä hetkellä lamppu toimii normaalisti. Ei yllättänyt, kentän inserteissäkin on jonkun verran ongelmia kontaktin kanssa, mihin ajattelin pureutua tässä pikkuhiljaa. Kentän päällä on nyt lasi, joten pelaaminen on mukavaa.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 9

Saaga jatkuu. Kondensaattorin asentaminen (vaihtaminen, toim. huom.) ei poistanut ongelmaa, eikä kone siis vieläkään toimi. Nyt tässä vaiheessa olen aika neuvoton, tosin tarkoitus on kokeilla korvata A2 kokonaan tavallisella 230V -> 5V muuntajalla, kunhan sopiva sellainen löytyy jostain. Sopiva siinä mielessä, että se jaksaa toimittaa virtaa myös elektroniikan kuorman alla. Tähän ei esimerkiksi Sonyn pienten kaiuttimien 5,2V 1,25A muuntaja kyennyt, joten ilmeisesti tehoa tarvitaan lisää.

Googlettelua täytyy harrastaa ahkerasti, vaikka tähän mennessä vastaan ei ole vielä tullut yhtään tulosta aiemmin löytämäni System 80 -korjausohjeen lisäksi. Siinä puhutaan muuntajan asentamisesta A2:n tilalle, mutta ei kerrota sen tarkemmin, minkälaisesta muuntajasta on kyse. Tai sitten en ymmärrä.

Lisäys 16.2. Tarkemmin pohdittuna A2-virtalähteessä oleva regulaattori saattaa olla mennyt pahaksi. Se selittäisi miksi jännite ei pysy tasaisena kun sille laitetaan elektroniikan kuorma. Pitää selvittää mitkä ovat mahdollisuudet tämän vaihtamiseen.

Lisäys 17.2. Selitän vielä mihin tämä teoriani rikkinäisestä regulaattorista perustuu. Tämän murheenkryynikortin ainoa tehtävä on siis ottaa toisesta päästä sisään kabinetin pohjassa olevasta muuntajasta tuleva 12 volttia, ja antaa toisesta päästä ulos koneen muun elektroniikan tarvitsema 5 voltin käyttöjännite. Näiden toiminta aiheuttaa kuorman tälle kortille. Tuo kuormahan tietysti vaihtelee tilanteen mukaan, esim. vauhdikas multiball oletettavasti nostaa kuormaa normaaliin peliin verrattuna. Kortin pitäisi kuitenkin pystyä kaikissa tilanteissa toimittamaan tasaisesti sitä 5 volttia, muuten homma ei toimi.

Regulaattori-nimityksestäkin voi jo päätellä että se on se osa joka tästä jännitteen tasaisuudesta huolehtii. Ja koska näin ei nyt tapahdu, ei voi olla muuta mahdollisuutta kuin että se on rikki ja vaihtoa vailla. Toivottavasti ongelma vihdoin ratkeaisi tällä, kiinnostaisi nimittäin kovasti jo pelaaminen. Tässä se on kuitenkin nähty, että flipperin omistaminen (vaikka tuo ei edelleenkään ole oma) ei ole pelkkää loputonta pelaamista - koneillakin on heikot hetkensä.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 8

Tämän illan (ja yöhönkin meni!) huoltosessiot keskittyivät täysin pelikenttään, ja tänään sainkin paljon aikaan sen kanssa.

Koska kenttä oli tyhjä ja pesty, oli ensimmäisenä vuorossa vahaus. Vaikka tiesin, että homma on OK, autovahan käyttäminen flipperiin hirvitti silti jollain tasolla. Onneksi hirvitti turhaan, sillä kun sain levitettyä vahat kentälle ja pääsin kiillotusvaiheeseen, kaikki kirjaimellisesti kirkastui. Rehellisesti on sanottava että vaikka vahaus toikin kiiltoa ja eloisuutta kentän pintaan, maalipinta on varsinkin keskikentällä sen verran railoinen ettei sitä enää mikään vahaus varmaankaan pelasta, tai siis tee uuden veroiseksi. Tuli se kuitenkin tehtyä, ja nyt osaan tehdä sen seuraavankin kerran.

Ajattelin että vahaus riittänee tämän päivän duuniksi, mutta innostuin sitten hieman... eli kiinnitin drop targetit paikalleen (niistä puuttuvat vielä tarrat mutta ne saa liimattua myöhemmin). Aluksi meni reippaasti aikaa säätämiseen kun jouset eivät meinanneet suostua yhteistyöhön, mutta lopulta homma alkoi sujua verrattaen nopeasti.

En malttanut pitää näppejäni erossa muistakaan kentän osista, joten hain ämpärissä vettä sisältä. Aloin pestä kentän osia ja laitoin niitä sitten sitä mukaa paikoilleen. Se on sanottava että kumien asentaminen on huomattavasti helpompaa kun sen tekee ns. oikein, eli silloin kun kaikki muukin on irti kuten nyt. Kokoamisen edetessä jännäsin että montako ruuvia ja tolppaa jää yli.

Yhtään osaa ei jäänyt yli ja kenttä tuli koottua, ja nyt oli vasta se vaihe kun uudet pallot sai asentaa. Ehdin kuitenkin tehdä sen jo aiemmin, joten sanotaan tätä sitten uudelleenasennukseksi.

Täytyy olla tyytyväinen lopputulokseen, ottaen huomioon että tässä vasta opeteltiin. Enää on korjattava aiemmin selostettu sähkövika - sitten se on valmis.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 7

6 osaa on nyt tuossa tuota huoltopäiväkirjaa, ja koska koneen korjauksessa ollaan niiden myötä edetty, ajattelin tehdä yhteenvedon mitä tähän asti on tehty.

Mitä siis on jo tehty?

• koneeseen päästy kaikkialle käsiksi (alunperin lukittu backbox meinasi olla ongelma)
• löydetty vikaa elektroniikasta A2-virtalähdekortilta (potentiometri vaihdettu, tästä lisää kohta)
• kentän varaosista mailat, lamput ja uusi spot target asennettu (kumit ovat irti)
• rikkinäinen slingshotin kela vaihdettu, molemmat slingshotit toimivat (kentän mekaniikka kunnossa)
• puuttuvat sulakkeet asennettu
• kenttä tyhjennetty suurilta osin ja pesty sinolin ja veden yhdistelmällä

Pureudutaan taas kerran tähän A2-virtalähdekorttiin ja toiseen vähän aikaa sitten paljastuneeseen sähköongelmaan. A2:lle on nyt siis tehty sille suositeltu huoltotoimenpide, eli sen ulostulojännitettä säätelevä alkuperäinen säätövastus on vaihdettu uuteen. Ikävä kyllä se ei korjannut ongelmaa eli kone ei edelleenkään saa 5V tästä kortista, vaan nyt pudottiin alijännitteen puolelle. Tässä kokeiltiin myös kiinteää vastusta, jolla tulos oli sama.

Se sai diagnosoimaan ongelmaa tarkemmin. Jos A2 ei ole rikki, jossain sen edellä virtalähdeketjussa on oltava vikaa. A2 käyttää 5V:n tuottamiseen muuntajapaneelista lähtevää 12V linjaa, jonka mittasinkin seuraavaksi. 12 voltin sijaan mittari näytti 15 volttia, joten ollaan jäljillä.

Flipperit.netissä kehotettiin vaihtamaan muuntajapaneelissa oleva iso kondensaattori uuteen. Sen tehtävä on suodattaa sähköä, ja jos se on mennyt huonoksi, 12V linjaan tulee läpi voimakas 50 hertsin verkkohurina, eikä sähkö ole enää puhdasta. Tämä voi aiheuttaa sen, ettei A2:lla oleva regulaattori toimi kunnolla, joka tällä hetkellä näyttää olevan tilanne. Itse arvelin myös kaiuttimista kuuluvan hurinan olevan merkki tästä.

Uusi kondensaattori on tilattu, ja sen uskotaan saapuvan ensi viikolla kun sitä ei hyllyssä ollut. Ei pitäisi olla liian optimistinen tämän suhteen, mutta on vaikea olla olematta kun vihdoin näyttää siltä että ongelman alkulähde löytyi. Toivotaan parasta.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 6

Eilen tyhjennetyn kentän kuuraus tapahtui tänään. Käytin siihen sinol-vesi-mömmöä, ja kyllähän siitä ihan mukavasti mustaa lähti - siis likaa, ei väriä, vaikka kentän väritys mustavoittoinen onkin - ainakin mikäli rättiä on uskominen. Seuraavana on vuorossa vahaus, johon ilmeisesti kannattaa käyttää vaikkapa autovahaa. Varsin mielenkiintoista.

En alunperin ajatellut irrottaa drop targetteja mutta totesin että ne ovat kuitenkin niin karmeassa kunnossa että peukaloin ne yksi kerrallaan irti pankeistaan. Ei ollut hirvittävä homma, mutta nähtäväksi jääkin sitten kuinka helposti ne saa sinne takaisin. Diamond Ladyssa on käytetty Gottliebille tunnusomaisesti paljon drop targetteja: niitä on koneessa 14 kappaletta (tai 15 jos mailojen välissä oleva lasketaan).

Tiskasin drop targetit jolloin niistä irtosivat vanhat dekalit, mikä olikin tarkoitus, koska aion tehdä niiden tilalle uudet tarrat. Joihinkin jäi vielä vanhaa keltaista liimaa, en tiedä mitä sille teen vai teenkö mitään, jos se peittyy näpsäkästi uuden dekalin alle.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 5

Kävi sitten niin että rupesin kuitenkin pelikentän perusteelliseen puhdistukseen. Se alkoi irrottamalla suunnilleen kaikki kentän yläpuolelta irtoavat osat. Näin ollen asensin uudet kumit aivan turhaan, mutta itse asiassa juuri ne antoivat lopullisen kipinän ryhtyä puuhaan: vain muutaman pelin jälkeen ne näyttivät siltä kuin ne olisivat olleet paikoillaan jo muutaman vuoden. Kenttä näyttää tyhjennyksen jälkeen avaralta:

Sieltä lähtivät kaikki suuret muovit, metallit ja muovitolpat siinä määrin kun niitä oli järkevää irrotella. Pop bumperit ja spinnerit jätin paikoilleen targettien (huomaa keskellä oleva raidallinen, se on uusi) ja uusien mailojen kera. Likaistahan siellä on. Puunvärisissä kohdissa olleiden tolppien jäljet näkyvät selvästi mustan töhnän keskellä.

Pop bumperien takana näkyvät rollover lanet kätkivät yllätyksen: valkoiset laidat poistamalla paljastui kolme palanutta lamppua, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Vaihdoin ne uusiin ja ne näyttävät kyllä hienoilta.

Kuvassa näette myös backboxin johtospagettia. Kuva on poissa paitsi siksi, että A2:n korjaavaa komponenttia etsitään vielä, myös siksi että backboxissa oleva loisteputkilamppu on mainio työvalo hieman hämärässä huoneessa.

Ja ne likaiset kumit? Tiskasin ne äsken kodinhoitohuoneen altaassa ja niistä tuli pääosin tosi hyvät ja puhtaat. Tiskasin samalla myös vasemman yläkulman rampin - sekin on nyt huomattavasti kirkkaampi kuin ennen.

Seuraavaksi pelikenttä pestään vesi-sinol-seoksella. Sinol yksistään on aika tujua tavaraa ja sillä kentän pinnasta lähtee varmasti paitsi se tauhka, myös väri. Täytyy siis varmistaa sopiva sekoitussuhde että ei käy hullusti.

Kun tämä on tehty, alkaa kentän uudelleen kasaaminen. Yksittäiset osat on varmaan kätevintä putsata sitä mukaa kun ne ovat menossa paikalleen kentälle. Näin ne eivät mene sekaisin ja väärille paikoille.

Oma flipperi... pohdintaa

Kuten olettekin varmaan huomanneet, tätä blogia on ahkerasti kansoittanut Diamond Ladyn huolto ja siihen liittyvät jutut. Vaikka näin tulee varmasti vielä jonkun aikaa olemaankin ja sellainen tuolla verstaan sivuhuoneessa kököttää, täytyy muistaa että se ei ole oma kone. Sitten kun se palaa takaisin omistajilleen, on jotain löydettävä tilalle, koska jo nyt on selvää että ilman ei pysty olemaan!

Diamond Ladyn myötä minulla on nyt ihan henkilökohtaista kokemusta Gottliebin/Premierin flippereistä. Kokemus on ollut yllättävän positiivinen tähän asti siinä mielessä, että huolto on ollut helppoa. Pelin itsensäkin parissa on oikeastaan myöskin hauskaa, varsinkin kun multiball-sohelluksen saa päälle. Kovin syvälliset pelin säännöt eivät ole ja vaikka vasta harjoittelenkin pallonhallintakikkoja, jää siitä puuttumaan se jokin juttu että voi tähdätä korkeammalle taitojen kehittyessä. Mitä olen ymmärtänyt, ei tilanne uudemmissa Premiereissä ole juuri parempi.

Siksi olenkin jo pitkään ollut sitä mieltä että tähtään saman tien korkeammalle ja tähyän Williamsin ja Ballyn koneita. Molemmilla on hienoja koneita 90-luvulta sen jälkeen kun nämä yhdistyivät, 80-luvun koneista selvästi paremmilta vaikuttavat Williamsit. Sanon heti kättelyssä että Cirqus Voltaire on se minkä haluaisin, mutta toistaiseksi se on hintansa takia saavuttamattomissa. Se vaan on kertakaikkisen upea peli - siinä on haastetta, se on näyttävä ja äänet ja musiikki on aivan omaa luokkaansa. 90-luvun puolivälissä ja siitä eteenpäin on tehty myös muita hienoja pelejä mutta kuten Cirqus Voltairen kohdalla, niidenkin hinnat ovat pilvissä.

Katsellaan siis edullisempia vaihtoehtoja, esimerkiksi Hurricane olisi varsin mainio vaikka sekään ei sääntöjen laajuudella liiemmin kehuskele. 80-luvun lopusta löytyy sarjan aiempi tuttavuus Cyclone, joka myöskin tuntuu hyvältä vaihtoehdolta multiballin puutteesta huolimatta. Vielä hieman vanhempi Space Station tulee kolmen pallon multiballilla - ei huono asia. Sitten ollaankin jo niin vanhoissa peleissä etteivät ne enää kiinnosta liiemmin, ellei mennä suosiolla 70-luvun EM-koneisiin. Sellaista en kuitenkaan ensimmäiseksi hanki, se on varma.

DIamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 4

Tänään oli toistaiseksi viimeinen päivä kentän korjauksia.

Aloitin asentamalla vasemman slingshotin puuttuvan kelan. Vanhan olin jo ottanut aiemmin pois, kuten sanottu. Homma oli suht helppo, johtojen juottamisessa oli ensin vaan pieniä ongelmia kun kädet eivät meinanneet riittää pitämään kaikkea tavaraa kerralla. Kun kela oli saatu paikalleen, oli testipallottelujen aika.

Korjattu slingshot heräsi mukavasti henkiin ja toimii nyt mainiosti. Oikeanpuoleinen slingshot oli kuitenkin mykkä. Siihen en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, koska jotenkin oletin että molempien kelojen on oltava kunnossa että edes toinen toimii. No, näinhän ei kuitenkaan ollut koska vasen toimi, joten oli aika ottaa selvää asiasta.

Mittasin kelan vastuksen, se antoi kunnossa olevalle kelalle tyypilliset 3,8 ohmia - saman verran kuin juuri asennettu kela. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen että uusi on tilattava, mutta ajattelin vielä että mitataanpa tuleeko kelan aktivoiville kytkimille ollenkaan sähköä. Silloin huomasin kytkimen vieressä olevan irtonaisen johdon. Juotin sen kiinni kytkimeen parasta toivoen. Testipallottelujen tulos: molemmat slingshotit toimivat nyt hienosti.

Jäljellä varaosalaatikossa olivat enää uudet pallot, pari vahingossa asentamatta jäänyttä kumia (joista toiselle en rehellisesti sanoen löytänyt paikkaa), sekä eilenkin mainittu spot target. Toimivien slingshottien kanssa pelaamisessa meni sen verran kauan että tämän targetin kimppuun pääsin vasta muutaman tunnin päästä. Syy miksi olin alunperin edes tilannut uuden targetin, oli se että vanhaan oli joku laittanut alkuperäisen punaisen muoviläpyskän tilalle ruman, epämuodostuneen mustan muovinpalan. Tämä uusi targettikaan ei ole punainen, mutta puna-valko-raidallisena se sopii kuitenkin paljon paremmin koneen väritykseen kuin tuo musta.

Ajattelin että tämän asennus on ihan helppo nakki - vanha target irti, johtojen irrotus ja juottaminen uuteen ja uuden kiinnitys paikalleen. No toisin kävi. Kaikki oli OK vielä siihen asti kun piti alkaa kiinnittämään uutta targettia paikalleen. Hankala ja ahdas paikka aiheutti sen että kerroksittain pienistä metalli- ja eristeliuskoista koottu target irtosi liitoksistaan ja osat kolisivat kabinetin pohjalle. Päädyin kokoamaan vanhaa ja uutta targettia hyväksikäyttäen "frankentargetin" - vanhassa oli tarpeelliset metallituet mukana ja uudesta käytettiin lätkä. Sen asennus sujui pienellä varovaisuudella ihan mukavasti, ja mikä tärkeintä, lopputulos on hyvännäköinen ja se toimii.

Illan pallotteluissa asensin vielä uudet pallot koneeseen - siinä ei sen ihmeempää. Vielä on kuitenkin hommaa. A2-kortti on vieläkin mysteeri. Kone tosiaankin toimii, mutta kortti antaa edelleen ylijännitettä. Kun mittaan kortin jännitteen ilman että siinä on muita kortteja kiinni, saan sen suositellun 5,1 volttia. Kun liitän muut kortit, jännite kasvaa reiluun kuuteen volttiin. Valoa kuitenkin näkyy tunnelin päässä siinä määrin, että googlettamisella selvisi jonkun muun korjanneen samanlaisen vian System 80B-pelistään vaihtamalla kortin säätövastuksen uuteen. Tämä siis tukee aiempaa teoriaani, jonka mukaan se olisi rikki. Toivotaan että löydän varaosan tähän jostain. Uusi kortti maksaisi ainakin yhdessä nettikaupassa 50 dollaria - ei nyt hirmu paha mutta mielellään vähemmälläkin saisi selvitä.

Siinäpä ne tähän asti.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 3

Tänään, tai siis tarkemmin sanottuna EILEN JA tänään, hain postista Extraballista tilaamani varaosapaketin. Toimitus oli häkellyttävän nopea - kesti alle päivän tilaamisesta kun tekstiviesti kilahti kännykkään että paketin voi noutaa.

Paketissa oli koko setti uusia kumeja vanhojen tilalle, uusi slingshotin kela rikkinäisen tilalle, yksi spot target, uudet pallot ja uudet mailat sekä tietysti kolme pakettia lamppuja. Pitihän se paketti tietenkin saman tien aukaista ja lähteä illan pimeydessä flipperihuoneelle tutkimaan että mitäs nyt.

Aloitin kumien vaihdolla. Suurin osa GI:sta (general illumination, yleisvalaistus) oli pimeänä joten sen sammuneet lamput vaihdoin samalla kun kukin kentän muovi oli irrotettuna kumien vaihtoa varten. Rehellisesti sanottuna pari kertaa meinasi usko loppua kun kumit heittäytyivät hankaliksi, mutta oli kovin palkitsevaa nähdä kuminauhojen vaihtuvan yksi kerrallaan hapertuneista harmaista kimmoisiin valkoisiin ja kentän täyttyvän valolla sitä mukaa kun toimivia lamppuja asennettiin.

Seuraavaksi oli mailojen vaihtamisen vuoro. Periaatteessa vanhatkin olisin jotenkuten vielä uusien punaisten kumien kera kelpuuttanut, mutta koska molemmissa oli halkeamaa, päätin tilata uudet samalla kun ne eivät hirveitä kustanna. Itse vaihto on aika simppeli. Kentän alapuolelta löysätään akselia kiinni pitäviä ruuveja, jolloin maila akselineen irtoaa. Maila on kiinni akselissa tapeilla ja yhdellä ruuvilla - se auki ja uusi maila tilalle. Tässä sai käyttää kunnolla voimaa että tapit menivät kokonaan pohjaan asti, mutta onnistui se lopulta. Sitten vaan akseli oikealle paikalleen ja ruuvien kiristys, katsoen tietysti että maila on oikeassa kulmassa. Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen: uudet mailat toivat heti uutta ilmettä kentän alaosaan.

Sitten oli aika pureutua kentässä itsessään oleviin valoihin, ns. insertteihin. Kävi ilmi että vain yksi näistä lampuista oli oikeasti rikki, muut kärsivät huonosta kontaktista ja syttyivät hieman kääntelemällä niitä kannoissaan. Kontaktiongelmia on vieläkin, mutta aion korjata ne lamppu kerrallaan myöhemmin. Kentän päätylaidassa olevasta JACKPOT-lamppurivistä J ja A olivat rikki, ne vaihdoin ja nyt palavat.

Tämän jälkeen olin sen verran kuitti että päätin rentoutua ottamalla pari peliä peruskorjatulla kentällä. Täytyy sanoa, että ei vaan voi liikaa korostaa eroa uusien ja vanhojen kumien välillä. Pallon kulku ja poukkoilu on täysin eri maailmasta. Erityisesti pop bumperien alue tuntui saaneen uutta actionia ja vauhtia kumien myötä. Lähes täysin toimiva valaistus näyttää upealta pimeässä huoneessa - nyt näkee jo pelatakin ilman kattovaloa.

Slingshotin kelaa ja spot targettia en vielä asentanut - niistä ja parista muusta tähän äskeiseen korjaussessioon liittyvistä havainnoista kerron myöhemmin.

Diamond Lady - video ja huoltopäiväkirja, osa 2

Tänään kone taas kuin ihmeen kaupalla lähti käyntiin A2:n asentamisen ja jännitteiden tarkistuksen jälkeen. Ohessa video testipallotteluista.

Diamond Lady - huoltopäiväkirja, osa 1

Aloitetaan siis heti tuoreeltaan tiukalla asialla eli huoltopäiväkirjalla. Kyseessä on 1988-vuoden Premier Technologyn valmistama kone nimeltä Diamond Lady. Se perustuu System 80B -alustaan, joka on eteenpäin kehitetty versio Gottliebin System 80 ja 80A -alustoista. Kone kulkeutui meille Tampereelta - se on vain lainassa, huollettavana, jonkin aikaa.

Koska tämä ei todellakaan ole ensimmäinen päivä, aloitetaan alusta. Kun kone tuli, se ei käynnistynyt. Virrat menivät päälle ja muuntaja alkoi hurista, samoin lamput, joita prosessorikortti ei ohjannut, alkoivat palaa. Muuta ei tapahtunut. Tällaisessa jamassa kone oli pari päivää, kunnes alkoi osoittaa elon merkkejä. Näyttö meni päälle silloin tällöin ja kone pääsi hetkeksi jopa attract modeen asti, pudotakseen sieltä pois parin sekunnin kuluttua, jolloin sekoilu jatkui.

Tälle ei pystytty aluksi tekemään mitään, koska backboxiin ei ollut avainta. Porasin lukon auki kuitenkin tänään, ja pääsin käsiksi sisällä oleviin piirikortteihin. Paikallistin vian virtalähdekortille (A2 Power Supply Board) joka muuntaa 12V jännitteen 5V jännitteeksi, jota hyödyntävät muut sen lähellä majailevat piirikortit, mm. prosessorikortti ja äänikortti. Paikallistaminen oli loppujen lopuksi helppoa - tästä kortista kuului pieni kihinä joten otin sen syyniin.

Internetissä neuvottiin mittaamaan yleismittarilla kortin antama jännite. Se tulisi olla noin 5 volttia, mutta mittari näytti yli 7V. Kortilla on pieni säätövastus, jota kääntämällä ulostulojännitettä voi ohjailla. Ensin käänsin vastusta väärään suuntaan jolloin mittarissa näkyi 8V, mikä ei onneksi tehnyt hallaa koneelle, mutta toiseen suuntaan kääntäen sain jännitteeksi todella reilut 6 volttia. Kone käyntiin parasta toivoen.

Yllätys yllätys, näyttö heräsi henkiin, attract mode käynnistyi iloisesti ja kone otti myös rahaa vastaan, pelin aloittamisesta puhumattakaan. Kaikki ei ollut vielä kohdallaan, äänet olivat kateissa. Käänsin vastusta vielä lisää, jolloin jännite laski taas hieman, mutta oli edelleen kuitenkin selvästi yli 6V. Nyt tulivat mukaan äänet ja musiikki. Tosiaan netissä sanottiin sopivan jännitteen olevan vaikkapa 5,1 volttia, mutta en saanut tuosta kortista sellaista koska vastuksen säätövara loppui kesken. Tästä aloin epäillä että vastus on varmaan rikki. Kone kuitenkin toimi ja otin sillä muutaman testipallottelun, asennettuani toisen puuttuvista sulakkeista, jolloin suurin osa keloista alkoi toimia.

Tässä välissä irrotin myös ennestään rikkinäiseksi tietämäni vasemman slingshotin kelan, joka olikin aika hurjan näköinen sisältä ja ulkoa. Sen polttama sulake on vielä asentamatta, joten testipallottelussa pallot piti käsipelillä avustaa eteenpäin outholen mekanismissa.

Tunnin virrattomana seisottuaan kone ei kuitenkaan taaskaan käynnistynyt. Mittasin jälleen A2:sta lähtevää jännitettä ja se näyttikin -0,31V. Taitaa tosiaankin olla rikki tuo säätövastus, mutta uuden hankkiminen ja asentaminen vanhan tilalle on onneksi todella helppoa. Se, mikä tämän on alunperin aiheuttanut, ei ole kyllä vielä minulle selvinnyt. Backboxiin ei ole kuitenkaan yli 10 vuoteen kukaan kajonnut, joten aiemmin A2:n on täytynyt olla kunnossa.

Jatkamme selvittelyä, kun uusi osa saapuu. Osista puheenollen, kumit, lamput ja kela sekä mahdollisesti muuta tarpeellista olisi tilattava Extraballista. Pitänee lähettää tarjouspyyntö.

LINKIT
Diamond Lady IPDB:ssä: http://www.ipdb.org/machine.cgi?678

Pinball Life - minä ja flipperit

Päätin perustaa vielä kolmannenkin blogin koska ajattelin että tämä aihepiiri tuskin on niin hyvä The Other Apple Blogin alle. Tänne ajattelin siis kertoa flipperijuttuja - tehdä korjauspäiväkirjaa, esitellä koneita ja muuten vaan tuoda esiin mielenkiintoisia juttuja hopeapallojen maailmasta.

Pysykää kanavalla! Työn alla olevasta Diamond Ladysta on pian kerrottavaa!